Pieni piltti

Vauvan ensimmäinen joulu

2011-12-15T11:23:00.001+02:00

Meille tämä joulu on ensimmäinen joulu lapsiperheenä ja vauvalle tietenkin elämänsä ihan ensimmäinen joulu. Emme ole ostelleet tytölle joululahjoja, koska se tuntuu niin turhalta, kun vauva ei niistä mitään ymmärtäisi. Kuitenkin muutaman jutun, mitä olisimme muutenkin ostaneet vauvalle (seuraavan sopivan koon vaatteita ja Hello Kitty-huovan) aion kääriä joulupapereihin. Ihan vain omaksi iloksi. :)

Joulua emme vielä oikein osaisi tällä pienellä porukalla viettää, kun olemme tottuneet isoihin sukujouluihin. Niin tälläkin kertaa. Menemme viettämään joulua mieheni vanhemmille ja siellä ollaan aivan innoissaan siitä, että tänä vuonna joulunvietossa on mukana tuollainen ihana pieni tonttu. Ihastelijoita, paijaajia ja hoitajia vauvalle riittää.

Tällainen tyttö meillä asuu!

2011-12-14T18:22:00.001+02:00

Meidän I-tyttö:
-tykkää pandakarhu-pehmolelusta, Liberon ampiaishelistimestä sekä punavalkoisesta Hello Kittystä, ja muutenkin on alkanut tykätä vähän kaikista leluista
-ei pahemmin välitä tutista
-on edelleen aika kova syömään
-on alkanut nauramaan ääneen <3
-yrittää sylissä makuuasennosta nousta istumaan, nostaa ylävartaloa siis siinä kovasti
-nukkuu yleensä hyvin: pisin unipätkä yöllä 4-6 tuntia. Nukahtaa n. klo 23 ja herää n. klo 04-06 välillä, syö ja jatkaa unia pari tuntia vielä, syö taas ja jatkaa vielä unia :D
-on kokonaan korvikeruokinnalla, koska imetys ei onnistunut
-puklailee välillä vähän turhan paljon
-kasvattaa alhaalle jo kahta alahammasta, jotka ovat melkein puhjenneet jo, mikä on itkettänyt tyttöä viime aikoina paljon
-tykkää katsella ulos
-rakastaa hymynaama-kuvaa hoitotason yllä
-on pari kertaa kiepsahtanut selältä mahalleen, mutta ei vielä tasaisella alustalla vaan esim. tyynyn päältä alaspäin, joten sitä ei ehkä ihan kääntymiseksi vielä lasketa :)
-tykkää, kun äiti laulaa hänelle
-2 kk mitat 6400 g ja 63 cm (neuvolatäti merkkasi 63,5 cm mutta minusta se oli vähän liikaa mitattu). Joka tapauksessa I on jäntevä ja pitkä tyttö!
-ei vielä osaa tarttua leluihin, mutta on jo löytänyt kätensä ja välillä katselee jo varpaitaan kiinnostuneesti
-on yleisesti ottaen melko tyytyväinen vauva ja ihan hymytyttö! <3

Heips,

2011-12-14T00:53:00.000+02:00

yritän aktivoitua blogin kirjoittamisessa taas pitkästä aikaa. :) Arki on sujunut niin vauhdilla, että bloggaaminen on jäänyt, ja tytärkin täyttää pian jo 3 kk. Hurjaa, miten tämä aika kuluu!

Toivottavasti ehdin pian kertomaan kuulumisia täällä blogissa.

Vauva-arkea ja imetysvuodatusta

2011-10-26T17:50:00.001+03:00

Tuntuu aivan uskomattomalta, että meillä on jo yli kuukauden ikäinen vauva! Tässä sitä taas istutaan syöttämässä vauvaa sohvalla, sekä vauva että miniläppäri saman ison sohvatyynyn päällä. Tietokoneen käyttö onnistuu joten kuten yhdelläkin kädellä, eikä taida mennä kauaa ennenkuin olen masteroinut yhdellä kädellä kirjoittamisen jalon taidon. ;)

Ensimmäinen kuukausi on mennyt todella nopeasti. Jälkeen päin ajatellen ensimmäiset pari viikkoa olivat aika rankat, monesta syystä - oman epävarmuuden äitinä, imettämisen alkuvaikeuksien, vauvan valtavan ruokahalun ja synnytyksestä vasta toipumassa olevan kroppani takia. Minua ei turhaan varoiteltu hormonien aiheuttamista mielialojen heittelyistä muutama päivä synnytyksen jälkeen. Minulla suurimmat tunnekuohut ovat liittyneet imetykseen.

Ennen synnytystä olin ajatellut, että (täys)imetän tietenkin vauvan vähintään puolivuotiaaksi. Suhtautumiseni imetykseen oli positiivinen. Tiesin ettei se välttämättä ole helppoa ja voi esimerkiksi sattua, mutta uskoin selviäväni ongelmista. Minulle tuli silti hieman järkytyksenä, että se oli ihan turkasen vaikeaa! Mun todella isot rinnat olivat yksi iso tekijä, ja lisäksi vauvalla oli aluksi huono imuote eikä maitoa tullut. Pyysin hoitajilta moneen otteeseen apua, itkienkin, ja sain onneksi asentovinkkejä ja käyttööni rintakumin. Meni kuitenkin varmaan kolme päivää synnytyksestä, ennen kuin sain minkäänlaisia onnistumisen kokemuksia imettämisestä. Vauva sai sairaalassa koko ajan jonkin verran lisämaitoa ja yhteen otteeseen oli jo vaarassa kuivua, kun oli saanut vähemmän lisämaitoa ja minulta tuli älyttömän vähän maitoa. :( Maito alkoi nousemaan vasta neljä päivää synnytyksestä, mutta meni kauan ennen kuin sitä tuli yhtään runsaammin.

Koin aluksi syyllisyyttä siitä, että jouduin antamaan vauvalle rintamaidon lisäksi äidinmaidonkorviketta, mutta pakkohan se oli, kun neiti saattoi syödä rintaa viisi tuntia putkeen ja itkeä edelleen nälkäänsä. Nyt ymmärrän tehneeni oikein, koska täytyyhän vauvan saada tarpeeksi ruokaa. Ja muutenkin tuntuu, että korvikkeen käyttöä pelätään nykyään ihan turhaan. Ihan hyvää ravintoa sekin on, ja tarkoin valvottua ja suunniteltua muistuttamaan mahdollisimman paljon sitä aitoa tavaraa. Täytyy muistaa, että aina äidinmaito ei riitä tiheistä imetyksistä huolimatta, ja että joskus se lapsentahtinen imetys on liian rankkaa äidille, jos se tarkoittaisi vauvan olemista syömässä rintaa aivan kellon ympäri, ja silti vauvan olemista nälissään.. Niin, että äiti imettää nälissään, janoisena, mieli mustana ja itku kurkussa... :S

Omalla kohdallani osittainen imetys on totuttelun jälkeen tuntunut hyvältä, vaikka ihanteellista olisikin jos voisi yölläkin vain työntää vauvalle sängyssä tissin suuhun ja nuokkua itse samalla, eikä tarvitsisi yölläkin nousta ja mennä olkkarin sohvalle imettämään tunnista kahteen, lämmittää välillä korviketta ja jatkuvasti keitellä ja pestä tuttipulloja ja rintakumeja.. Siis tarkoitan, että olen aika kateellinen kaikille niille äideille, joille imetys on helppoa ja vaivatonta. Niin ei omalla kohdallani edelleenkään ole, mutta muuten fiilikset ovat huomattavasti positiivisemmat kuin imetystaipaleen alussa. Tuolloin päätin, että yritän sinnikkäästi imettää ainakin kuukauden - nyt se kuukausi on kulunut enkä enää mieti milloin lopetan. :) Olen alkanut jopa tykätä näistä hetkistä, kun tyttö syö ja on tässä mun kainalossa, ihan äidin lähellä. Siihen tyttö usein torkahtaa tyytyväisenä.

Edelleen meidän tytöllä on aivan hurja ruokahalu ja hän on oikein kunnon tissitakiainen. Maitoa tulee jo tosi paljon ja silti tyttö tarvitsee usein imetyksen jälkeenkin reilusti korviketta tullakseen oikeasti kylläiseksi. Joka päivä on oikeastaan kolme eri imetysmaratonia - aamupäivän, iltapäivän ja illan maratoonit. Kolmesta tunnista kuuteen tuntiin syömistä, vartista puoleen tuntiin taukoja välissä. ;)

Yöllä tyttö nukkuu yleensä n. klo 23:sta tai kahdestatoista kolme-neljä tuntia, sitten puolesta tunnista puoleentoista tuntia imetystä, ja siitä lähtien heräilee kahden, korkeintaan kolmen tunnin välein syömään. Aamulla vauva onneksi välillä nukkuu niitä kahden tunnin pätkiä yli kymmeneen asti.

Kova ruokahalu on onneksi näkynyt myös kasvussa, joten turhaan en tyttöä koko ajan tankkaa. ;) Tytöllä on nyt kuukauden iässä painoa 5110 grammaa ja pituutta 57 cm. Syntyessä siis oli 3825 grammaa ja 54 cm.

Jaaha, neidillä on taas nälkä, kun heräsi rinnalle torkahtaneena. Eihän hän syönytkään vasta kuin 1,5 tuntia. ;)

Pieni piltti on täällä!

2011-09-26T09:59:00.001+03:00

Tulin torstaina synnärille raskausmyrkytysepäilyn takia, ja sain jäädä seurantaan viikonlopun ajaksi osastolle. Raskausmyrkytysoireina olivat vain lievät näköhäiriöt ja proteiini kahdella plussalla pissassa. Torstainen lääkärintutkimus aiheutti jo pieniä suppareita, mutta ne laantuivat jo alkuvaiheessa, mutta perjantainen tutkimus tuntui sitten nopeuttavan synnytyksen käynnistymistä. Sen jälkeen nimittäin alkoi jomotella selkää ja puolenyön maissa supparit alkoivat tuntua oikeasti jossain. Lapsivesi meni puoli kolmen maissa lauantaiaamuna. Viiden aikaan aamulla minulle laitettiin valmiiksi epiduraali ja yritettiin laittaa mm. valtimoon verenpainekatetria tms (en nyt muista oikeaa nimeä sille??), mutta se ei onnistunut. Pieleen meni valitettavasti epiduraalikin (aiheutti vain toisen jalan puutumisen ja täyden voimattomuuden pariksi tunniksi :( ), joten piti pärjätä synnytys pelkillä kahdella piikillä pakaraan (auttoivat jonkin verran, mutta eivät huomattavan paljoa) sekä ilokaasulla. Kuuden ja kahdeksan välillä pystyin nukahtamaankin, mutta sitten kivut pitivät jo hereillä. Mies tuli mukaan yhdeksältä aamulla ja jaksoi tsempata koko pitkän päivän siihen asti, kunnes vauva syntyi. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopulta meille syntyi suloinen pieni tyttövauva klo 19:15 lauantaina (24.9.2011). Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa 41+3 eli mentiin 10 päivää lasketun ajan yli.

Synnytys oli aika rankka kivunlievityksen puutteen takia, ja jossain vaiheessa iski epätoivo, kun epiduraali ei toiminut ja kivut olivat tosi kovat. Onneksi avautuminen lopulta eteni riittävästi ja päästiin ponnistamaan. Ponnistaminen oli kuitenkin vähemmän hirveä vaihe kuin avautumisvaiheen kivut. Vaikka kyllä meinasi voimat loppua tunnin aikana, mutta pusersin viimeisillä voimilla tytön ulos. Kätilöt ja mies kannustivat kyllä hienosti, itse vain olin aika pöllyissä ilokaasun ansiosta..

No mutta nyt voidaan jo oikein hyvin, sekä minä että tyttö. Minulle ei tullut muutamaa tikkiä kummempia sotamuistoja. Kivutkin onneksi unohtui nopeasti, kun palkinto urakasta oli niin ihana!

Kerrotaas vielä tytön mitat: paino 3825 g ja pituus 54 cm. Pitkä ja hoikka tyttö siis tuli meille! Enpä olisi ikinä arvannut, että tyttö olisi noin pitkä. Sukupuoli tiedettiinkin etukäteen. :) Hiusten väri vauvalla on melko vaalea ja molempien vanhempien näköä löytyy kasvoista. Varpaat on pitkät (ei todellakaan siis äitiinsä tullut, nimim. hassut pienet perunavarpaat tällä naisella :D ) ja jalkaterät myös pitkät ja kapeat. Minä mietin jo, että ties millainen hujoppi tuosta neitokaisesta tulee, on nimittäin tällä hetkellä yläkäyrän ylärajalla. :)

Hassuna - ehkä jonkun mielestä vähän äklönä - yksityiskohtana mainittakoon, että napanuora oli pituudeltaan hurjat metrin. Kätilöt tästä kovasti repivät huumoria. :D Napanuorahan on keskimäärin 50 cm pitkä, joten tuo on jo aika epätavallista.

Nyt opetellaan vauvanhoitoa, imetystä ym. Kotiin täältä sairaalasta pääsemme aikaisintaan huomenna. Vielä ei ole mitään syytä, miksi emme pääsisi. :)

Olen aivan rakastunut tuohon pikkuneitiin, vaikka ensihetket tuntuivat lähinnä hämmentäviltä ja epätodellisilta. Nyt osaan jo ajatella, että olen oikeasti äiti. Mutta silti tämä on jotenkin vielä hieman epätodellisen tuntuista, että olemme ihan oikea perhe. Ja että saimme noin ihanan pikkuisen!

Rv 40+2

2011-09-16T11:04:00.001+03:00

En ole synnärillä vieläkään. Alkaa jo melko lailla turhauttaa tämä odotus. Olo on sinänsä hyvä, vähän liiankin. Mihinkään ei koske, paitsi että maha on raskas kantaa ja ISO. Viimeksi perjantaina pääsin ultraan ja siellä arvioitiin että masussa olisi kolmi- ja puolikiloinen vauveli. Jospa ei sen isompi tosiaan olisi, koska näin ensikertalaisena synnyttäjänä vauvan iso koko pelottaa.

Toissapäivänä neuvolassa arveltiin, että mulla ei menisi enää monta päivää, kun vauva on jo niin alhaalla. Mutta alkaa jo toivo mennä itsellä, että tänä viikonloppuna synnyttäisin. : / Kun ei ole kerta kaikkiaan mitään oireita, ei mitään...

Tänään ajattelin pitää kunnon touhuilu- ja reippailupäivän. Tarttua imuriin pitkästä aikaa (mies on imuroinut jo monen kuukauden ajan, kun minä niin väsyn siitäkin ja selkä tulee kipeäksi), siivota, järjestellä, viedä loput pestyt vauvanvaatteet vauvan vaatekaappiin jne. Ajattelinpa leipoa omenapiirakankin näin ihanan syksyn kunniaksi ja vähän myös vierasvara-ajatuksella. Sitten vauvan synnyttyä on varmaan kuitenkin vauvan katsojia tulossa käymään, niin olisi mukavaa jos olisi pakastimessa jotain.

Toivotaan, että tämä päivä saisi jotain aikaan! Alan kyllä henkisesti jo valmistautua siihen, että synnytys joudutaan lopulta käynnistelemään :(

Aamun ajatuksia

2011-09-13T06:01:00.000+03:00

Huomasin että blogi-info ei ollut enää ajan tasalla, joten muokkasin sitä - "parissakymmenissä oleva nuori nainen odottaa vauvaa ja sisustushaaveilee". Itse asiassahan olen jo 24, mutta en osaa sanoa vielä olevani kaksivitonenkaan, vaikka se onkin jo lähempänä kuin se pyöreä 20.. ;) Miten tuon nyt voisi ilmaista fiksusti mutta kohtuullisen yksiselitteisesti? Ellei sitten kirjoita ihan tarkasti ikää numeroina. :)

Uskomatonta, että huomenna on meidän vauvan laskettu aika. Eikä mitään tapahdu vielä. Huoh! Alan olla aika kypsänä tähän odotteluun. Sinänsä mulla ei ole mitään oikeaa syytä valittaa, koska voin hyvin ja vauva on tiettävästi myös hyvävointinen. Mutta oma kärsivällisyys vain on jo niin koetuksella, että.. :) Tuntuu, että kaikki muut synnyttää jo, mutta minä en.

Mua vaivaakin synnytyskateus. Oon kateellinen kaikille, joilla tapahtuu. Minullekin niitä suppareita, kiitos!

Kävin eilen kampaajalla ja se olikin ihanaa itsensä hemmottelua tosi pitkästä aikaa. Onneksi ei lapsivesi lorahtanut siihen kampaamon tuolille, sellainenkin skenaario nimittäin kävi mielessä. Hih. Onneksi ei käynyt toteen! Oli kyllä mahtavaa astua kampaamosta ulos, piristi älyttömästi saada kevyemmät, raikkaammat hiukset ja mukavasti kerroksia niihin entisten tylsien, pitkien ja raskaiden hiusten sijasta (jotka menivät ihan pitkin päätä jo pituutensa takia). Hiukset pysyivät edelleen puolipitkinä, mutta reilusti kerrostetusti. Mies totesi, että mullahan oli tällaiset silloin kun alettiin seurustella (v. 2008). Niin olikin, aika lailla identtinen kampaus mulla oli silloin. :)

Tänään mulla ei ole mitään erityisempää ohjelmaa, mutta toivon että saisin roudattua ainakin vauvan pienet vaatepinot vaatekaappiin ja siististi paikoilleen odottamaan uutta tulokasta.. Huomenna on sitten neuvola ja laskettu aika, huh huh. :) Miten nää 9 kk onkin menneet jälkeenpäin ajateltuna näin nopeasti? Vaikka silloin alkuun tuntui, että saa odottaa ikuisuuden, ja päivät matelivat.

Huomenta!

2011-09-03T07:40:00.000+03:00

Yökukkuja tässä hei.

Olen nukkunut suurimman osan raskaudesta melko mainiosti - nyt loppuaikoina tosin viiden tyynyn avulla (kaksi pään alla, yksi molempien kylkien alla ja yksi liitoskipujen vaivatessa jalkojen välissä, tosin ei joka yö). Alkuraskaudessa muistan heränneeni usein aamuyöstä, enkä saanut enää unta. Nyt se on palannut. Eilen aamulla heräsin viideltä, enkä saanut enää pariin tuntiin unta, kunnes alkoi lopulta väsyttää ja meninkin jatkamaan unia melkein yhteentoista aamupäivällä.

Tänä aamuna heräsin myös viiden maissa vessaan ja tämän jälkeen jonkin aikaa unettomana sängyssä pyörittyäni luovutin ja avasin tietokoneen. Hassua. Oma äitini on ollut tällainen ihan samanlainen odotusaikana, herännyt aamuyöllä esimerkiksi siivoamaan kotia, ja onpa synnytyskin hänellä alkanut yöllä.. Saa nähdä, miten minulla käy, synnytyksen en usko olevan kauhean lähellä vielä, mutta tämä aamuheräily on jännä ilmiö. :)

Aika rientää

2011-09-02T00:47:00.000+03:00

Laskettuun aikaan on enää alle kaksi viikkoa. Täällä sitä edelleen ollaan yhtenä kappaleena, niin sanotusti. ;) Muutama on jo vähän jokotellut, mutta ei onneksi vielä kovin moni. Oma kärsimättömyys on noussut potenssiin miljoona tässä viime päivien aikana. Sitä tahtoisi niin kovasti jo nähdä sen oman kultamurunsa, jota on tuolla sydämensä alla 9 kk jo kantanut.. Maltan tuskin odottaa, että saan oman pikkuisen syliini! On tavallaan käänteinen ikävä jo sitä hetkeä.

En voi kuin ihmetellä, miten hyvin tämä raskaus onkin sujunut. Huolimatta siitä, että raskaus on ollut tietyllä tapaa riskiraskaus minun ylipainoni takia, en ole kuitenkaan kärsinyt mistään vakavammasta, esimerkiksi raskausdiabeteksesta. Onhan minulla toki vaivoja (ollut ja on), mutta ne ovat verrattain lieviä eivätkä hankaloita elämää liikaa. Olen viime päivinä jaksanut vielä ihmeen hyvin kierrellä vaikkapa kaupungilla, vaikka maha on jo iso ja painaa kovasti ja voi tehdä olon aika tukalaksi ja epämukavaksi. Tänäänkin olin kaupungilla, eikä edes supistellut sen jälkeen. Melkein harmitti.:)

Kyllähän sitä jo odottaa, että pääsisi tositoimiin. Vaikka toki synnytys näin ensikertalaista jännittää ja kauhistuttaakin välillä. Se kipu ehkä hirvittää ainakin ja ajatus siitä, että synnytys kestäisi useamman päivän kipujen kanssa tuskaillessa, on aika karmaiseva. Onneksi kuitenkin asun lähellä sairaalaa ja eiköhän siellä jotain kivunlievitystä tarjota. Otan kyllä kaiken mitä annetaan, paitsi aquarakkulat ei kuulosta musta yhtään tehokkaalta vaan lähinnä entistä enemmän kipua tuottavalta kivunlievityskeinolta ja se onkin ainoa, mistä aion kieltäytyä.

Sitä toivoisi hyvin sujuvaa synnytystä, mutta se jää nähtäväksi. Yritän kuitenkin luottaa sairaalan henkilökunnan ammattitaitoon, eiköhän siellä osata neuvoa ja opastaa niin, että saadaan vauva turvallisesti maailmaan. Meidän oma pieni syysvauva!

Suomen kaunein kotitalo

2011-07-29T21:19:00.001+03:00

Oi, ihana talo on voittanut Iltalehden Suomen kaunein kotitalo-kilpailun. Pitää ihan laittaa kuva talteen tänne blogiin. :)

Talo on, yllätys yllätys, Kannustalon Rauhala-mallistosta. Jotkut Kannustalon vanhemmat mallit ovat minusta liiankin koristeellisia, mutta minusta tässä talossa on sopiva yhdistelmä siroutta ja juhlavaa mansardia. Haluaisin joskus hamassa tulevaisuudessa omistaa mansardikattoisen talon, joka ei olisi silti valtavan iso, vaan sellainen kodikkaan kokoinen. Tämä talo on 165-neliöinen, mikä kuulostaa juuri sopivalta. Mansardikattotalosta olen haaveillut pikkulapsesta lähtien.

Toisaalta välillä innostun myös nykymoderneista taloista, mutta ehkä mansardikattoisessa olisi silti enemmän luonnetta ja klassisuutta. :)

Yön tunteina

2011-07-29T05:49:00.001+03:00

Huoh, sinne meni mun hyvät yöunet. :P Heräsin viime yönä (tai tänä yönä, eihän kello ole vielä edes kuutta aamulla. Heräsin puoli viideltä) varmaan ainakin kymmenen kertaa. Kävin eilen kaupungilla ja siitäköhän sitten johtui, että supisteli useampaan kertaan, ja yölläkin heräilin lukemattomat kerrat siihen, että vatsa oli ihan kova ja pinkeä ja vähän kipeäkin. Lisäksi mulla puutuu nykyään öisin kädet, ja jalat turpoaa jopa jalkapohjista niin paljon, että kävely sattuu aamulla. o__O

Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää, ja kun raskaus etenee. :P

Muuten kaikki on oikein hyvin. Neuvolassakin kävin tällä viikolla. Pissa puhdas (kuten aina), verenpaineet ok eli samaa tasoa kuin raskauden alusta asti, vauvan syke ok (140-160), sf-mitta ihan mukavasti keskikäyrällä. Ainoa mikä vähän huolettaa on hemoglobiini, joka oli vain 108 eli pitäisi ainakin jaksaa sitä pahuksen rautaa vedellä. Obsidan mulle ei sopinut, joten täytyy ostaa nestemäistä rautalisää.

Mitä pidemmällä raskaus on, sitä nopeammin aika tuntuu toisaalta menevän. Toisaalta tällaisina yön hetkinä sitä kyllä toivoo, että tämä olisi pian ohi. Jostain syystä intuitio väittää mulle, että vauva syntyy elokuussa eikä syyskuussa, mutta toisaalta todennäköisesti menee ennemminkin yli lasketun. Niin ainakin monilla ensikertalaisilla.

Paljon on vielä tehtävää. Vauvan vaatteitakaan en ole vielä pessyt. Pinnis on kokoamatta, odottaa työhuoneen sängyn alla Ikean laatikossa vielä. :) Minä haluaisin koota sen ja olen siitä miehellenikin sanonut, mutta hänen mielestään vielä ei ole kiire. Mutta voisihan vauva syntyä milloin vain. Ja minusta olisi niin mukavaa laittaa vauvalle jo peti valmiiksi. <3 Katoskin kattoon kiinni. Meidän makuuhuoneesta vain tulee tosi ahdas pinnasängyn myötä, mutta ei voi mitään.

Vieläkin muutosta...

2011-07-25T20:28:00.002+03:00

Muokkailin tätä ulkoasua vieläkin, jospa nyt olisi hetken aikaa hyvä. :)

Ulkoasukokeilua

2011-07-23T18:05:00.003+03:00

Haluan vaihtelua blogini ulkoasuun, joten kokeillaas tällaista pohjaa. Tässä on hieman enemmän tilaa tekstille ja kuville, ja ainakin minusta kokonaisuus on vähän raikkaampi. Turkoosi ja pinkki pääväreinä sopivat minulle mainiosti. :)

Kommentoi-kohdan tosin mieluummin laittaisin postauksen alle, mitenhän se onnistuisi?

Kokeilen vielä kuvakokoa..

Meidän beibi näyttää äitille peukkua ultrassa, että älä turhaan murehdi.. :D

Mutta sanokaa te lukijat, pidetäänkö tämä ulkoasu, palataanko vanhaan vai pitäisikö kenties keksiä joku ihan muu layout kuin tämä? :)

Sisustusunelmia...

2011-07-22T14:26:00.001+03:00

Kuten varmaan jokainen blogiani edes vähän aikaa seurannut tietää, rakastan turkoosia sisustuksessa. :) Sitä löytyy meillä mm. sekä molempien makkareiden verhoista että olkkarista, hih! Lisäksi on mm. turkooseja vilttejä, koristetyynyjä, esineitä, kynttilöitä, kaitaliinoja.. En vaan kyllästy siihen väriin koskaan, se on niin ihanan raikas. Kirkkaan sinisestä tai vihreästä en pidä niin paljon, vaan lempivärejäni ovat esimerkiksi turkoosi, limenvihreä, pinkki..

Viime aikoina olen innostunut aiempaa enemmän pinkin käytöstä, ja koska olen pitkään kaivannut uusia wc:n mattoja (nykyiset ovat punaiset ja ihan hyväkuntoiset, mutta jo monta vuotta vanhat), pinkki sopisi kivasti meidän mustavalkoiseen wc:hen. Toisaalta turkoosikin on yksi vaihtoehto ja tulin jo ostaneeksi pari turkoosia käsipyyhettä. Mutta ehkä voisin nyt kokeilla vaihteeksi sitä pinkkiä! Se on ihanan pirteä ja kiva yhdistelmä etenkin mustavalkoisten sävyjen kanssa.

H&M:n HOME-valikoiman inspiraatiota wc-tilan uudistukseen tekstiileillä:

Molemmat lempivärini yhdistettynä. Ei hullumpi tämäkään yhdistelmä,

mutta ehkä vähän liikaa kuitenkin noin suurissa pinnoissa yhdessä.

Ihana mustavalko-pinkki kylppäri.

Pyyhkeitä ihanalla pilkkukuosilla.

Herkullinen kylppärin matto :)

Lattiapyyhe/kylpyhuoneen matto hauskalla tekstillä.

Toinen pinkki lattiapyyhevaihtoehto, vähän tylsempi kuitenkin kuin edelliset kaksi.

Mustaa voisi tuoda meille vähän lisää, kun sitä olen tosi vähän käyttänyt, vaikka tykkäänkin.

Kuitenkin yhdistettynä iloisen kirkkaisiin väreihin!

Eipä tämäkään olisi hullumpi matto wc:n lattialle.. :)

Mites teillä lukijat, innostaako pinkin ja mustavalkoisen yhdistelmä?

Vauvan nurkkaukseen

2011-07-14T11:14:00.002+03:00

Leksvik-pinnasänky on odottamassa vauvaa :)

Pinniksen päälle tulee tämä katos..

Lakanoiksi on mm. nämä kivat sammakkolakanat.

Iloisenvärinen eläinmobile..

Ja tässä pinnikseen tulevia pehmoleluja

(olen vähän liikaakin innostunut näitä hommaamaan :D )

Mikko Mallikas ja Milla löytyivät Ruotsin reissulla, ja nehän oli pakko saada! ;)

Minni Hiiri ja Hello Kitty-pehmot..

Lopuksi vielä miehen valitsema suloinen ampaispotkari :D Ainoa miehen valitsema vaate vauvalle :)

Rv 29 +1

2011-06-30T14:03:00.001+03:00

Täällä sitä edelleen porskutetaan.. :) 30. raskausviikko jo menossa, hurjaa kyllä! Aika nolon pitkä tauko on tässä kirjoittelussa ollut, kun kaikki vauvajutut on tullut kirjoiteltua eri foorumeilla :)

Kaikki on kuitenkin edelleen oikein hyvin. Rakenneultrassa oli kaikki ok, toinenkin sokerirasitus sujui hyvin ja arvot olivat kurissa edelleen jne. :) Pahoja raskausvaivojakaan mulle ei ole vielä ilmaantunut. No, totta kai on jotain aina: turvotuksia nilkoissa ja jalkaterissä (nimim. 2 kengät sopivat jopa jalkaan vielä, ja toiset niistä on noloa kyllä Crocsit, jotka piti ostaa hätäavuksi kun huomasi ettei kesäsandaalit enää mahdu..), iltaisin selkäkipua ja liitoskipuja jne, mutta ei mitään tosi pahaa oiretta kuitenkaan. Tilanne on huomattavasti parempi kuin pahimman pahoinvoinnin ja närästyksen aikaan, vaikka joitain pikku oireita ja epämukavuuksia raskaus elämään tuokin. Tosin edelleen mulla on joskus pahoinvointipäiviä tai ainakin -iltoja, eikä se ole tietenkään kivaa.. Mutta syyhän on mitä parhain, joten kyllä senkin kestää!

Ollaan tehty myös muutamia pakollisia hankintoja ja itse olen myös hamstrannut alesta vauvan vaatteita jonkin verran. Äitiyspakkauskin on tullut. Kertonen näistä myöhemmin tarkemmin.

Rv 16+5

2011-04-04T09:23:00.002+03:00

Täällä sitä edelleen porskutetaan. :)

Kävin viime viikolla sokerirasituksessa ja ilahduin suuresti, kun kuulin että arvoni olivat hyvät ja en siis sairasta raskausdiabetesta. Joudun kyllä silti vielä myöhemmin uudestaan sokerirasitukseen, mutta ainakin tiedän sitten mitä odottaa. Sokerirasitus itsessään ei ollut niin paha kuin oli joistain kauhutarinoista kuullut. Litku oli tietysti pahaa, mutta kyllä sen sai alas. Verikokeiden ottaminen ei minua yleensä kauheasti hetkauta eikä silloinkaan. Vähäsen tuli huono olo makean liuoksen juotua, mutta se meni pian ohi.

Tässä vielä tarkemmin mun tulokset:

12 h paastoarvo 4,89
1h sokeriliemen juomisen jälkeen 6,77
2h sokeriliemen juomisen jälkeen 5,99

Arvot olivat siis varsin hyvät, varsinkin tuo yhden tunnin arvo. Siinä kun rajana on 10, joten mulla meni reilusti sen alle.

Oli iso helpotus, kun ei tarvitse enää pelätä, että olen raskausdiabeetikko.

Närästystä on edelleen ollut, mutta sain siihen neuvolasta hieman tujumman lääkkeen, jota olen useimpina päivinä ottanut. Olo on paljon parempi, kun ei joka ilta polttele kurkkua!

Olen myös alkanut ounastella, että saatoin tuntea liikkeitä jo. Eilen mahassa tuntui valtaisa elohiiri, ja yhtenä päivänä tunsin sellaisia outoja nykäyksiä vatsassa, jotka tuntuivat hyvinkin teräviltä potkuilta.. En tiedä sitten, ihan 100% varma en noista vielä ole.

Tuntuu ihan mahtavalta, että nyt tosiaan on lupa jo tehdä vauvalle hankintoja. Tästä asiasta on tulossa totta. Uskomatonta, mutta samalla uskomattoman ihanaa. :)

Ylihuomenna alkaa jo 18. raskausviikko. Hienoa! Se kuulostaa jotenkin tosi paljolta.. kohtahan tässä ollaan puolivälissä jo!

Kuulumis- ja kuvapläjäys

2011-03-08T16:56:00.000+02:00

Taas on tapahtunut vaikka mitä viime kirjoituksen jälkeen.

Tässä on ihan ensimmäinen kuva meidän pikkuisesta, alakautta tehty ultraus

ja siksi selvempi kuin alempi kuva. Tämä oli todella ihmeellistä nähdä ensi kerran!

Oloni on nykyään pääasiassa hyvä. Täysin en ole pahoinvoinnista vieläkään päässyt, joinakin päivinä on tullut voitua pahoin ihan urakalla, mutta oksentanut olen vain kerran ja silloinkin hyvin pienen määrän.. sekin tapahtui nt-ultraa jännittäessä. :S

Välillä mulla tahtoo närästää edelleen ja iskiaskipujakin on ajoittain, mutta muuten olen selvinnyt toistaiseksi ilman pahempia ongelmia.

Tässä se meidän beibi vilkuttelee ultrassa 13. viikolla.. :)

Kaikki vaikutti olevan hyvin pikkuisella! Kuva on tosin hyvin epäselvä, mutta kätilö näki mm. selkärangan, sykkivän sydämen, säännöllisen pyöreän pään ja mahalaukun. Sormet ja varpaat erottuivat myös, ja pieni liikuskelikin ilmeisesti ihan normaalin verran. En osallistunut seulontoihin, joten niskaturvotuksen määrääkään ei mulle kerrottu, mutta kätilö sanoi että kaikki on normaalisti ja luotan hänen arvioonsa.

Oli ihanaa tulla ultrasta, valtavan huojentuneena siitä, että meidän pikkuisella on kuin onkin kaikki hyvin. <3 Nyt olen myös uskaltanut kertoa raskaudesta yleisemminkin. Kaikki ovat olleet hyvin ilahtuneita vauvauutisista.

Lisäksi olen tehnyt muutamia hankintoja äitiysvaatteiden tarpeeseeni.

Nämä Missymomin äitiyssammarit turkoosin värisinä.

Tämä Missymomin hame ylemmän värisenä, hopeanvärisellä nauhalla. :)

En ole vielä saanut tuotteita, joten siksi en voi näyttää niistä otettuja kuvia,

vaan täytyy käyttää näitä lainattuja..

Bebes.fi:n alesta tilasin tällaisen paidan, maksoi vain kympin. :)

Lisäksi tilasin Lansinoh-voidetta (joka on kuulemma suoranaista ihmeainetta varsinkin imetyksen aikana, jos rintojen iho rikkoutuu) sekä tällaisen äitiysuimapuvun (joka ei kuvassa näytä ollenkaan sellaiselta, mutta tosiaan tuo mahaosa on varmaan aika iso ja löysä).

Huuto.netistä ostin tällaiset äitiysfarkut, varsin edulliseen hintaan.

Farkut ovat Elloksen mallistoa, ja suunnittelin niiden tilaamista ihan Elloksen nettikaupasta,

mutta olivat loppuneet, joten kiva että löysin samat Huuto.netistä! :)

Lisäksi löysin tänään Seppälän alesta tällaisen harmaan kietaisuneuletakin, jonka sivussa on yllä oleva kuvio. Neuletakki on sen mallinen, että siihen mahtuu isompikin masu, se on edestä hieman pidempikin kuin takaa, vaikkei äitiysvaate olekaan.

10. rv

2011-02-08T10:34:00.000+02:00

Blogiparkani on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle viime aikoina. Täällä sitä edelleen porskutetaan. :) Rv 9 + 5 tänään ja torstaina alkaa jo 11. raskausviikko! Uskomatonta.

Neuvolakäynti ja ultra ovat molemmat n. viikon päästä. Onhan niitä jo odoteltukin tosi pitkän tuntuinen aika. Ultra jänskättää oikeastaan jo nyt, tuntuu niin epätodelliselta edes ajatella että sieltä tulisi hyviä uutisia. Mutta toisaalta, kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin, oireet on aika normaaleja ja vuotoja ei ole ollut. Ei pitäisi varmaan turhiakaan murehtia.

Pahoinvointia ei ole ollut pahasti enää ehkä viikkoon. Tai no, on ollut välissä joitakin yrjöttävän olon päiviä, mutta vähällä olen silti päässyt. Närästys vaivaa enemmän, usein iltaisin, tosin välissä voi olla useampi päivä ilmankin. Muista oireista rintojen arkuus on pysynyt ja vessassa saa ravata tiuhaan. :)

Eipä täällä oikeastaan tämän ihmeempiä. Osalle perheestä on jo kerrottu, osalle kerrotaan viikonloppuna siellä käydessä. Ne, jotka ovat raskaudesta kuulleet tähän mennessä, ovat olleet kovasti ilahtuneita ja lämmin vastaanotto uutisille on tuntunut todella mukavalta.

Kuulumisia

2011-01-20T15:53:00.006+02:00

Närästysongelma on onneksi helpottanut paljon, kun olen hieman kiinnittänyt huomiota syömisiini. Aloin esimerkiksi välttämään kaikkea sokerista ja jogurtin tilalle vaihdoin viilin. Ja ihanaa kyllä, närästys ei ole vaivannut ollenkaan yhtä pahasti. Välissä on ollut jo muutamia peräkkäisiä päiviä kokonaan ilman, jes!

Mulla alkoi 8. raskausviikko. Olen tietysti onnellinen ja helpottunut siitä että näinkin pitkälle on nyt päästy, mutta jotenkin kummasti pelottaa ainakin niin kauan kunnes viime km:n lukemat 7+1 on ohitettu..:/ Onneksi se onkin jo huomenna! Siihen astihan mulla viimeksikin oli kaikki hyvin.. tosin muistutan itselleni, että kaikki raskaudet ovat erilaisia. Ja tällä kierroksella oireet on kyllä olleet paljon vahvempia, mikä jotenkin rauhoittaa. Pahoinvointi etenkin tuntuu selvästi voimistuneen, vaikka edelleenkään en ole joutunut yrjöämään kertaakaan. Lähellä se on ollut todella monesti..

Neuvola-ajan sain mielestäni tosi pitkän ajan päähän. :/ Vasta 15.2. pääsen neuvolaan. Siihen on vielä melkein kuukausi, miten tän ajan jaksaa odotella?!?

Ar-ultraan ei mennä, koska budjetti ei valitettavasti sitä salli. Haluaisin kyllä, mutta mies oli vahvasti sitä mieltä että odotellaan ja katsotaan ihan rauhassa, jatkuuko raskaus. Ja mulla onkin eka julkisen tarjoama ultra 16.2., joka on ilmeisesti ns. np-ultra. Toivotaan, että nää viikot kuluisi ja päästäisiin sinne asti JA siellä olisi kaikki hyvin.

Löysin eilen Cittarista tämän Ihana odotus-kirjan hintaan 5,95€. Vaikutti kauniilta ja ihan mielenkiintoiselta (tämä kirja keskittyy enemmän odottavan äidin hyvinvointiin kuin esimerkiksi sikiön kehitysvaiheisiin), ja eilen illalla kirjaa luettuani totesin, että ihan ok ostos olikin. :) Tosin tuossa oli mun makuun vähän liikaakin kaikenlaista "humpuukia", kuten joogaliikkeitä yms, joista en itse oikein mitään ymmärrä. :D

Lisäksi hemmottelin itseäni vähän kurjassa fiiliksessä tuolla edullisella sisustuslehdellä :)

Poltetta

2011-01-13T13:11:00.004+02:00

Tähän mennessä pahin, voimakkain ja epämukavin raskausoireeni on erityisesti iltaisin iskevä närästys. Sitä on jatkunut nyt ainakin viikon joka ilta, ja välillä se on todella epämiellyttävää ja suorastaan tuskaa. :/ Kurkkua polttelee, on inhottava olo tuolla ruokatorvessa yms. Ja tuntuu, että närästys nimenomaan on se, joka aiheuttaa mulle pahoinvointia, jota ei muuten tunnu olevan pahasti - ainakaan vielä. Yhtenä yönä valvoin kahteen yöllä, kun en vain saanut unta närästykseltäni.

Onko teillä hyviä keinoja tai kotikonsteja, jotka auttavat närästykseen? Ajattelin että tarvittaessa soittelen neuvolaan ja kyselen sopivasta lääkityksestä, voin vain kuvitella miten paljon pahemmaksikin tämä voi vielä mennä, kun ollaan nyt vasta niin alussa. Yhden keinon huomasin netissä tähän vaivaan:
lusikallinen kaurahiutaleita suoraan purkista. Auttoi melkein heti selvästi! :) Täytyy pitää kaurahiutaleita aina kotona..

Lisäksi närästystä voivat kuulemma aiheuttaa esim. kahvi (en juo), sipuli, kurkku, tomaatti, paprika, jne. Mä oon yrittänyt syödä terveellisesti ja lisätä ruokavaliooni kasviksia ja vihanneksia, joten kurkkua, tomaattia ja sipulia on tullut käytettyä melko paljon, paprikaa ei ihan niin paljon. Mietin vaan, että ei varmaan hyvä ole sekään, jos joudun muuttamaan ruokavaliotani epäterveellisemmäksi tämän närästyksen poissa pitämiseksi? Voi tietysti olla, että tämä on oikeastaan ihan syömisistä riippumaton vaiva, joka johtuu yksinkertaisesti raskaudesta...

Pentikin kevättä

2011-01-12T02:10:00.004+02:00

Kävimme ystäväni kanssa viime viikolla Pentikin liikkeessä ja ihastuin siellä kovasti tähän turkoosinsiniseen Bola-lasipurkkiin. Se olisi todella suloinen kattauksessa tai ihan vain koristeena, vaikka karkeilla täytettynä. :)

Tässä voisi olla se turkoosi liina jota kaipaisin olkkariin :)
Ellei sitten jostain löydy edullisemmin. Tuo väri voi kyllä livenä olla liian sininen.

Meillä tarvittaisiin kovasti toista kannua. Meillä on vain yksi, kirkas muovinen, jossa on mitta-asteikot. :D Se on aika arkinen, sanoisin. Siksi olinkin tosi ihastunut tähän kannuun, siinä on kauniita pisaroita lasissa ja kannu on käsin puhallettua lasia.

Ostan aika harvoin mitään Pentikiltä, mutta esimerkiksi pallojalkaisesta valaisimestani olen tykännyt ihan hirveästi. Tykkään Pentikin monista astiasarjoistakin, esimerkiksi Vanilja on kaunis.

Mistä te pidätte eniten Pentikin valikoimissa? Tuleeko teillä hankittua sieltä tavaroita tai astioita?

Oirelistaus..

2011-01-12T00:38:00.003+02:00

Plussan jälkeisiä oireita (osa kyllä alkoi jo ennen plussaa):
(tänään n. rv 5+5 tjsp.

-arat, kipeät rinnat varsinkin sivuilta, ja turvonneet. Tuntuu etteivät mahdu enää liiveihin kunnolla :S
-välillä ilmavaivoja pahastikin, voi kovasti sattua mahaan ja sit kun saa ilmaa ulos niin helpottaa :D Aika nolo vaiva, mutta kuulemma yleinen raskausvaiva ;D
-saattaa olla saman päivän aikana sekä ummetusta että maha löysällä :S
-janottaa
-jos tulee pitkä väli syömisiin tai jos syö liikaa, alkaa oksettamaan tai jos ei okseta, niin ainakin närästää. Kurkkua siis polttelee inhottavasti melkein koko ajan.
-mahaa juilii ja nipistelee, myös alaselkä voi vähän kipuilla
-repäisykipujakin on edelleen välillä
-pissattaa n. 15 minuutin välein :P Ei välttämättä kauhean kivaa kun tulee TODELLA nopeesti vessahätä.
-yöllä pitää heräillä vessaan ja aamulla ei saa enää unta, eli vaikka väsyttää ei saa nukuttua tarpeeksi :/
-päänsärkyä ajoittain, onneksi vielä ainakin harvinainen vieras..
-tekee mieli jotain raikasta syödä, ja muutenkin pahoinvoinnin poissapitämiseen on pakko syödä melkein jatkuvasti jotain pientä, esim. mandariineja..
-hiukset on koko ajan rasvaiset ja leuka on täynnä finnejä... :P
-hikoiluttaa
-turvottaa vatsaa, kuinkas muuten :)

Kaikesta huolimatta oon todella onnellinen oireistani. <3> Ei oo tarkoitus valittaa :) Kiva, että oireita on, niin en huolehdi niin paljon kuin ehkä muuten huolehtisin!

Varasin ensimmäisen neuvolan ja kunnan tarjoaman ultran. Ne on helmikuun puolessavälissä vasta. Aika vaikeaa uskoa ja vakuuttaa itselleen, että kyllä me sinne asti päästään. Mutta mistäs sen tietää.. Jospa tää pikkuinen pitelisi tosi tiukasti kiinni nyt <3>

Vielä en ole ihan varma, mennäänkö ar-ultraan vaiko ei. Jos sen pienen sydämen sykkeen näkisi, niin kyllähän se huojentaisi mieltä, mutta en tiedä vielä..

Viivan evoluutio

2011-01-09T12:10:00.004+02:00

Tältä näytti viikko sitten, 2.1... eli varsinainen haamujen haamu :)
Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Viikko sen jälkeen ja tulos pamahti ruutuun melkein heti :) Oon siis n. 5+3 viikoilla nyt.. LA n. 7.9.2011.

Nyt ei tarvitse enää miettiä ja vatvoa turhia. Ihanaa. Nyt on aika nauttia! (Ainakin niin kauan kun ei ole pahoinvointi kovin pahana.. :D )

Alkuvuoden sisustusinnostusta

2011-01-08T22:42:00.006+02:00

Koti on riisuttu jouluisista punaisen sävyistä. Liina vaihtui musta-hopeiseen taas, ja piparkakkutalokin on tuhottuna ruokapöydällä odottamassa pois viemistä.. :)

Näyttää nyt vähäsen synkältä - ostaisin mielelläni senkin päälle jonkin turkoosinvärisen liinan raikastamaan tuota puolta huoneesta :) Ei ole vielä löytynyt sopivaa.

Joululta jäi karkkikeppejä.. :)

Meidän uusin sisustushankinta on tämä kello,
jonka ostamista harkitsin pitkään, kunnes lopulta
kannoin sen kotiin hyvällä alennuksella.

Tiedän, että tämä on tosi tavallinen ja yleinen,
eli ei mikään superyksilöllinen hankinta,
mutta silti tykkään ihan hirveästi. :)

Olkkarin sohvalle pääsi joululahjaksi saatu H&M Homen pellavatyyny,
jonka kangas on ihanan tuntuista.

Matkamuistokaupasta ostettu kynttilänjalka, jonka kaunis turkoosi väri (kenellekään ei liene enää yllätys, että tykkään turkoosista ;) ) ja ihana sileä kivimateriaali ihastutti minut.

Tällä viikolla kylässä ollut ystäväni antoi minulle lahjaksi myös tämän söpön pienen sydämen. Ihana muisto hänen reissustaan tänne!

Lisäksi innostuin äsken tekemään pienen tilauksen H&M:ltä... ;)
Tuskin yllätytte siitäkään, että tuo yllä oleva kuva oli aika inspiroiva. Tosin ihan noin turkoosia kodistamme ei varmaankaan tule. :) Mutta nuo sävyt ovat kyllä tosi kauniita. Teki mieli tilata nuo lakanatkin, mutta ei me oikeasti tarvita enää uusia lakanoita. Tyynyjä lähinnä tilasin, ne ovat jotenkin parasta, mitä H&M Homen valikoimissa on, jos minulta kysytään. Tai sitten me ei vaan tarvita keittiöpyyhkeitä tms. Osa tuotteista oli alessa. Tilasin hieman muutakin, mutta esittelin nyt vain nämä sisustusaiheiset shoppailut.

Nuo kaksi turkoosia neliönmuotoista tyynyä näyttävät

aika identtisiltä kuvissa, mutta toinen on samettia ja toinen puuvillaa.
Lehtikuvoinen pellavatyyny on tarkoitettu vähän kuin tuon joululahjaksi
saadun pellavanvärisen tyynyn (joka näkyi sohvakuvassa) pariksi.

Mitä mieltä olet hankinnoistani? :)
(Menikö jo överiksi tuon turkoosin kanssa? :D)

Uusi, parempi vuosi?

2011-01-04T10:40:00.005+02:00

Pahoittelen tätä pitkää taukoa blogiin kirjoittelussa. Joulu ja uudenvuodenaatto sekä myös 1-vuotishääpäivämme meni ohi ja kaikki juhlinnat olivat oikein mukavia, lämpimiä ja läheisiä. :) Odotin innolla vuoden vaihtumista ja edelleen tuntuu, että tämä vuosi on edellistä parempi. On pakko olla!

Tinat näyttivät minulle uudenvuodenaattona purjelaivaa sekä lintua, eli matkaa sekä hyvää uutista/onnea. :) Uskomatonta kyllä, ennustus hyvästä uutisesta vuonna 2011 kävi toteen jo 2.1., kun sain raskaustestiin plussan! Haalean, mutta plussan kuitenkin.

Olen nyt varovaisen toiveikas. Oireet tuntuvat voimakkaammilta kuin viime kerralla näin alussa, ja haluan uskoa sen olevan hyvä merkki. Minulla on ollut pahoinvointiakin jo n. 1,5 viikon ajan päivittäin, kun viime raskaudessa oli vain lievää etomista koko aikana.

Viime yönä tosin heräsin voimakkaaseen alavatsan kipuun, jota mulla oli jo eilen pitkin päivää, ja meni varmaan tunti etten voinut kuin tuskailla ja melkein itkin, kun koski niin. Ensimmäinen ajatus kipukohtaukseen herättyäni oli, että no nyt se meni kesken... mutta vessassa huomasin, että mitään vuotoa ei onneksi tullut. Toivottavasti on kyse vain kovista kohdun kasvukivuista eikä mistään vakavammasta.

Raskausviikoista en osaa vielä sanoa oikein mitään. Jotain 3 ja 5 viikon väliltä varmaankin.. toisaalta raskaustestin viivan hentous kielisi siitä, että viikot olisivat vähäiset tässä vaiheessa, mutta en ole vielä testannut viikkonäytöllisellä digitestillä - ajattelin tehdä niin viikonloppuna.

Toivon niin hartaasti, että tämä päättyy hyvin.

Tuoreempia tunnelmia meiltä

2010-12-02T21:31:00.007+02:00

Joulutunnelmia

Anteeksi tökeröt sensuurit :/

Pari uutta hankintaa

Joululiina pääsi senkin päälle ja musta liina meni nyt kaappiin joulun ajaksi :)
Tuossa senkin päällä pidän esillä tätä (oikeasti) pientä Aalto-kokoelmaani. Yksi vihreä tuikkukuppi on vielä lisäksi, mutta se on siitä hankala ettei sovi niin hyvin sisustukseen kuin esim. tuo ihana hiekanvärinen. Suurin osa näistä tuikkukipoista on saatu lahjaksi, samoin tuo Aalto-maljakko tuparilahjana. Minusta nuo ovat ihan kivan näköiset lähellä lasisen näköistä pallojalkavalaisinta. Cd-telineelle pitäisi kyllä löytää fiksumpi paikka...

Tykkäsin Aalto-maljakon muodosta jo joskus 9-10-vuotiaana, kun luin äitini Avotakka-lehtiä (olin jo silloin sisustuksesta kiinnostunut - kaikki sisustuslehdet olivat ihanaa luettavaa, ja luinkin ne tosi tarkkaan. Alvar Aalto ja funktionalismi olivat yksi lempiasioitani sisustuksen ja arkkitehtuurin saralta. Olin melko pikkuvanha lapsi :) ).

Melkein vuoden ompelemista odottanut verhokangas pääsi viimein käyttöön. :) Kuosi on ehkä hieman kesäinen, mutta onneksi edes värimaailma on viileä. Kangas on Anttilasta, ja tykkään verhoista tosi tosi tosi paljon (ja olen myös hieman ylpeä siitä, että ompelin elämäni ensimmäiset verhot :D Tartuin ompelukoneeseen ensi kertaa sitten yläasteen kässäntuntien).

Ostimme myös viime viikolla sohvan! Eipä tullut nyt sitten kuitenkaan sitä valkoista sohvaa, vaan mukavuus ja käytännöllisyys voitti tällä kertaa... Tarkoitus olisi lisätä sohvalle valkoisen/turkoosin värisiä tyynyjä pehmentämään yleisilmettä.

Ja iso taulu tai tauluhyllyt tarvittaisiin! Mies ei vaan ole oikein raskinut vielä rei'ittää seiniä, niissä kun ei ole mitään jälkiä kun on juuri ennen muuttoa remontoitu asunto. Ehkä vahvimmin olen nyt kallistumassa siihen, että kaksi n. 2 m leveää tauluhyllyä olisivat paras vaihtoehto. Jos sohvaseinällä olisi yksi iso teos, sen pitäisi olla tosi iso ja hallitseva, kun taas tauluhyllyille saan vaihdeltua teoksia niin etten kyllästy. :)

Tarkoitus on ottaa joku päivä vähän parempia kuvia, mutta ehkä nuo nyt menettelee. (Matto on vähän rumasti, nyt se on osittain kulmaosan alla. )Sohvakuvat on otettu sohvan juuri saavuttua, jolloin minä ja mies olimme varsin fiiliksissä uudesta löhöilypaikasta. :D

Tässäpä varsinainen kuvapläjäys. :) Pitäisi varmasti postata useammin, niin ei tulisi tällaisia rykäyksiä sitten kerralla.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille!

Salaisia lahjatoiveita

2010-11-22T14:32:00.004+02:00

Kokosin huvikseni erilaisia tavaroita, joista ehkä salaa haaveilen.. Tosin tämä lista on läpeensä epärealistinen, koska en ajatellut hintoja miettiessäni mikä minua ilahduttaisi, enkä todellakaan odota saavani näistä oikeastaan mitään. Mutta listaa oli kiva koota kuitenkin :)

Riikka Pulkkisen tuore teos kiinnostaisi, vaikka Rajaakaan en ole lukenut.

Tämäkin kirja kiinnostaisi, lähinnä radiohaastattelujen perusteella.
Kirja kertoo Peter Franzénin lapsuudesta.

Simpukoista tehty romanttinen Bukya-valaisin kelpaisi :)

Uusi talvitakki olisi ihan oikeasti tarpeen!

Joanne Harrisin kirjoista olen aina pitänyt.
Olen lukenut hänen kaikki aiemmat kirjansa.

Elloksen tripodi olisi ihana!
Ja jalkavalaisinta meillä ei olekaan,
joten olisi se myös tarpeellinen...
tosin valaisimessa pitäisi mieluiten olla
himmennystoiminto.

En ole koskaan oikein löytänyt itseäni täysin miellyttävää astiastoa, mutta tämä Arabian Runo on kyllä aivan huikean ihana. Kauniit kuvat yhdistettynä Paratiisi-sarjasta tuttuihin muotoihin kerta kaikkiaan toimii. Sain muutaman osan tätä häälahjaksi ja siitä lähtien olen halunnut alkaa keräämään sarjaa. Osa tai pari tekisi minusta siis hyvin onnellisen :)

Yli kaiken on kyllä toive raskaudesta ja lapsesta... positiivinen raskaustesti olisi se kaikkein paras joululahja minulle.

Mitä te toivotte? :)

Pyhäinpäivän terveisiä

2010-11-06T13:42:00.004+02:00

Olemme olleet tänään reippaita mieheni kanssa - asunto on siivottu ja minulla on valkosuklaahyytelökakku työn alla. Lisäksi aion leipoa myös jotain pursotettavia pikkuleipiä, koska ostin männäviikolla uuden pursottimen ja haluan kokeilla sitä. :) Täytyy myös tehdä hyvää ruokaa, muutakin kuin makeaa. ;)

Puhtaassa kodissa on kiva illalla poltella kynttilöitä ja tunnelmoida. Haudoillakin saatetaan käydä.

Hyvää pyhäinpäivää kaikille! :)

Kp 2

2010-11-03T11:31:00.002+02:00

Joo-o... täällä keräillään taas toivon rippeitä, että joskus se oma pieni vielä saataisiin. Joskus tuntuu niin toivottomalta tämä...

Kuulostanpa masentuneelta. No, kyllä se pettymys on aina kova. Nyt aion jo etukäteen asennoitua niin, että kierto on pari kolme päivää pidempi kuin ennen keskenmenoa. Ei tarvitse sitten turhaan testailla, vaikka menkat ovat muuten vain pari päivää myöhässä. Ainakin teoriassa tämän pitäisi siis estää turha testailu, käytäntö on sitten aina eri asia ;) Jotenkin se kutkuttaa testata melkein joka kierron lopussa, vaikka kuinka järki sanoisi että ei raskaus ole mahdollista.

Kohti uusia pettymyksiä siis taas kerran! ;P

Kp 32/30

2010-11-01T10:26:00.003+02:00

Turhautumisen multihuipentuma. Here we go again... Nega testattu, kuten ehkä arvaatte. Onnistuin jo herättelemään itselleni toiveita, koska kroppa huijaa minua ja aiheuttaa pahoinvointia, nytkin alkoi juuri äsken samaan aikaan kuin kahtena edellisenä päivänä.

Tää on maailman turhauttavinta. :((( Tekis mieli raivota ja huutaa koko maailmalle tämän epäreiluutta.

Kp 30/30

2010-10-30T12:24:00.002+03:00

En ole tässä kierrossa herätellyt itselleni liikaa turhia toiveita raskaaksi tulemisesta, ja epäilin oviksenkin menneen tässä kuussa täysin sivu suun. Kaikesta huolimatta nyt eletään viimeistä kiertopäivää (30/30) eikä menkkoja vielä näy.

Eilen ja tänään on ollut lievää öklötystä ilmassa, ja lisäksi viime päivinä väsymystä ja palelemista, ei mitään muita oireita.. Vaikea uskoa siihen parhaaksi mahdolliseen syyhyn tuohon ällötykseen, mutta pientä jännitystä on silti ilmassa, myönnetään. ;)

Rakkautta

2010-10-25T22:07:00.007+03:00

Viikonloppu meni varsin lapsikeskeisissä merkeissä. Vietimme veljeni ristiäisjuhlaa. Mukana oli myös paljon suvun muita lapsia, ja nautin niin kovasti heidän mukanaan tuomasta ilosta, naurusta ja aitoudesta. Vauvakuume sai toisaalta pientä helpotusta, kun sai pitää vauvoja sylissä ja leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toisaalta taas oma toive saada oma pieni vain voimistui entisestään..

Rakas veljeni Johan <3>
Maailman täydellisin pikkumies!
Niin pieni ja viaton, pieni prinssimme,
jolla on iso hymykuoppa poskessa <3>
Pakahdun rakkaudesta, kun pidän häntä sylissäni.
Lapset ovat lahjoja, ihmeitä, aina.

>>

Itsellä menossa kp 25/30... ei oireita, ainakaan mainittavia. Onneksi on ollut muuta mietittävää kuin vauvatoiveet, mutta tää viimeiset 5 päivää kiertoa on aina sellaista jännää aikaa ;) Kyllähän te varmaan tiedätte!

Ovista en ole tikutellut, sitä kun kyseltiin kommenteissa. :) Olen kyllä miettinyt ovistikkujen hankkimista, mutta en ole saanut vielä(kään) aikaiseksi. Jotenkin haluaisin säilyttää spontaaniuden ja pelkään sen menetystä tikuttamisen myötä..

Hyvää alkanutta viikkoa!

Perustaisinko uuden blogin?

2010-10-20T16:28:00.003+03:00

Olen miettinyt viime aikoina, että kun tuolta vauvarintamalta on kovin vähän kerrottavaa tai kirjoitettavaa, ja niiden "raportoimiseen" voi hyvin keskittyä myös vauvafoorumeilla (ne ovat muutenkin aika henkilökohtaisia asioita jaettavaksi näinkin julkisesti), niin ehkä voisin keskittyä pelkästään sisustusjuttuihin. :) Blogin nimi täytyisi muuttaa kuitenkin, ja koska osoitetta ei voi muuttaa, täytyisi perustaa ihan uusi blogi. Uudessa blogissa olisi parasta olla melko leveä layout, niin että kuvien laittaminen olisi helpompaa ja ne olisivat helpommin katsottavissa.

Mitä mieltä olette? Kuulostaako hyvältä idealta? :)

Ostoksia Ellokselta

2010-10-18T23:23:00.006+03:00

Sain tänään houkuttelevan tarjouksen Ellokselta. Parisängyn päiväpeite, kuviotikattu ja puhtaan valkoinen, maksoi vain 2,9 euroa (arvo 39,90 euroa) kun tilasi 25 eurolla. Pitihän se käyttää ;) Vaikka tilaaminen oli kyllä varsin hankalaa kaikkine kommelluksineen :/

Lisäksi tilasin kaksi pörröistä, ruskeaa mattoa (koko 60x120 cm) makuuhuoneeseen sängystä molemmille puolille. Niihin on varmasti ihanaa upottaa varpaansa kylminä talviaamuina, eikä viileälle lattialle, kun nousee vuoteesta. :)

Joulua varten tilasin kaksi paperista, valkoista tähteä,
jotka aion ripustaa ikkunaa koristamaan.

Mielelläni olisin tilannut myös tripod- eli kolmijalkavalaisimen,
mutta en raaskinut edes -50 prosentin alennuksella...
ehkä joskus myöhemmin. :)

Tilaatteko te sisustustavaraa postimyynnistä?

kuvat lainattu Elloksen nettikaupasta

Merihenkeä olohuoneeseen?

2010-10-15T23:53:00.001+03:00

Päätin jakaa tämän selkeyden vuoksi kahteen eri postaukseen. :)
Eli siitä kynttilänpidikkeestä/jalasta päästiinkin siihen, miksi tykkään siitä ja halusin ostaa sen olohuoneeseemme. Olen nimittäin haaveillut hieman merihenkisestä olohuoneen sisustuksesta, alla olevien kuvien henkeen:

Tässä kyseisen tyylin avaintekijöitä:-puu joko valkoisena tai puun värisenä, mielellään vähän kuluneenakin
-turkoosi väri
-hiekan sävyt
-keveys, esim. sarjapöytä lasia olisi kiva :)
-kivet ja muut ranta-aiheiset asiat, ajopuu ja oksat
(ei niinkään mitään laivastonsinistä tai pienoismalli-laivoja)
-vaaleat sohvat, itse haluan edelleen valkoiset Ektorpit :)
-itse ajattelin maalata olohuoneeseen ison merimaiseman turkoosilla ja hiekanväreillä, joka
ei kuitenkaan ole ehkä kauhean esittävä vaan enemmänkin abstrakti

P.S. Makkariin tulee ehkä sittenkin maalattu, todennäköisesti ruskea takaseinä ;) Näin ne ideat muuttaa muotoaan matkan varrella... Mutta ruskeahan sopii hyvin turkoosiin :)

Ostoksia, sohvan tuunausta ja olkkari-ideoita

2010-10-15T17:27:00.012+03:00

Ajattelin esitellä muutamia uusia ostoksiani kotiin. :)

Kaksi pyöreää mustaa, pörröistä mattoa eteiseen tai ehkä työhuoneeseen
Anttilan keskusvaraston tyhjennys-ale

(Tyynyt on tällä hetkellä vähän liian samanvärisiä ja -muotoisia, aion ostaa seuraavaksi mieluummin vähän vaaleampia ja erikokoisia :) Esimerkiksi joku pitkulainen, vaaleanturkoosi tai ruskea tyyny olisi kiva.)

Pari uutta koristetyynyä ja samasta kankaasta ommellut verhot
Anttilan keskusvaraston ale

Työhuoneeseen tällaisia mustia tyynyjä 2 kpl Prismasta,
6,99€/kpl ja lisäksi mukava 15 prosentin alennus :)

2 koristetyynyä Jyskistä 14€/2 kpl

Iskusta löytyi kiva harmaa-musta-hopea Union Jack-tyyny, 19 €
Ihastuin!

Vihdoin löytyi sopiva, riittävän iso ja kivan värinen huopa sängylle, joka oli ennen mun sänky, mutta parisängyn oston jälkeen jäi ylimääräiseksi. Nyt runkopatjasänky ei näytä enää niin rumalta, vaan menisi melkeinpä sohvasta :)
Tämä huopa Jyskistä, 15 €

Tämä on varmaan monen mielestä todella ruma esine, mutta olin itse mielissäni kun löysin tämän kynttilänjalan Iskusta vitosella alepöydästä. :) Syy löytyy seuraavasta postauksesta.

Mitä pidätte ostoksista?

Makkarin mahdollinen tapettiseinä

2010-10-12T15:51:00.004+03:00

Makkari nyt:

Sinne siis pitäisi löytää kiva tapetti tuolle sängyn takana olevalle seinälle. :) Ja turkoosiin olen tosiaan taipumassa värimaailman puolesta. Muutama turkoosinvärinen koristetyyny löytyykin jo.

Osborne & Little:n kokoelmista löytyi muutama tosi lupaava vaihtoehto:

1. Folie

2. Banswara
3. Swan Lake

4. Damask

5. Amarsagar

Minkä sinä valitsisit? :)

Makuuhuoneen sisustushaaveita

2010-10-11T22:08:00.006+03:00

Oon tässä miettinyt meidän makkarin sisustusta. Mä oon suunnitellut makkarin päätyseinän tapetointia tai maalausta tummemmaksi, koska nyt kaikki seinät ovat rauhallisen, mutta myös hieman tylsän kermanväriset (beigeen vivahtavat). Välillä mietin sellaista hyvin vaaleaa värimaailmaa sinne. Sitten taas mustavalkoista. Mutta nyt olen miettinyt, että turkoosinsävyllä tehostettu makkari olisi IHANA.

Ideoita olen etsinyt mm. googlettelemalla. Sisustus ja sepustus-blogissa oli kiva postaus aiheesta, lainaan kuvia Soilelta koska en löytänyt noista kaikkia alkuperäisiä. :)

Näissä siis värimaailma on pääfokuksessa, vaikka nää ei ookaan makkareita.

Tää on hieno, mutta tuo turkoosi on vähän turhan tummaa mun makuun.

Liian sininen sävy, muuten hieno. :) Ruskean ja turkoosin liitto kyllä toimii!

Tää on vähän turhan levoton ja jotenkin "halvan" näköinen turkoosi sisustus. Ehkä kuoseja on liikaa, ja niiden sävyt vaihtelevat liikaa. Ainakin tuo vaaleansininen sohva on melko ruma minusta.

Kaunis ja hillitty, ehkä hieman persoonatonkin jopa? Sopii hyvin Pohjoismaihin.

Tää on aika kotoisa, ja kun meillä sänky nyt on tammen värinen, niin tästä näkee, että tammen ja turkoosin yhdistelmäkin voi toimia. :) Tuo matto on ehdottomasti liian sininen, sellainen "halpis"sininen vielä minusta.

Ja tää onkin sitten väreiltään ja materiaaleiltaan AIVAN TÄYDELLINEN!
Just joku tuollainen tapetti makkarin päätyseinällä olisi todella hieno.

Sit vielä lisää kuvia...

Tässä pari lasten/teinien huonetta, joissa värimaailma ihastuttaa.

Valkoisen ja turkoosin liitto on tosi raikas.

Tää on hieno yhdistelmä värejä. :) Mutta mies ei suostu pinkkiin missään nimessä.

Ihana tunnelma!

Eri tapettifirmojen sivuilta:

Tuo takaseinän tapetti on kiva.

Varsin kiva myöskin! :)

Nyt me jo ostettiin sänky, joten ehkä sitten joskus tulevaisuudessa meidän omakotitaloon, jos/kun sellainen rakennetaan, meille tulee varmasti pehmustettu, napitettu sängynpääty. Se on niin ihanan tyylikäs ja ylellinen. Tässä päädyn turkoosi sävy on kyllä tosi voimakas.

RTV:n sivuilta kiva tapettikuosi nimeltään Glam.

Ihan kiva myös. :) En kyllä yhdistäisi turkoosia edes vaaleansävyisenä vaaleanruskeaan tai varsinkaan punertavan ruskeaan. Tumma ruskea + turkoosi toimii parhaiten. Tässä kuvassa kuvan yläosa lähinnä on minusta kaunis.

Tän kuvan nähtyäni alan varmaan kohta haaveilla turkoosista olohuoneenkin tapetista :D Tapetti ja kuva Borås tapetilta.

Tuntuu, että kivoja turkooseja tapetteja löytyy aika vähän. Tapettitalon sivuilta ei löytynyt yhtään kivaa. :P

Vielä kun saisin miehen ylipuhuttua niin huoneen muodonmuutos alkaisi saman tien! :D

Joka tapauksessa meillä on makkarissa tällä hetkellä
-varsin niukasti tilaa, yhdellä seinällä korkeat komerot säilytystä varten
-kermanväriset maalatut (kivi)seinät
-lattia tummaa laminaattia
-sänky tammenvärinen
-kermanvärinen, hieman kiiltävä päiväpeitto, josta ihan tykkään ja joka on uudehko, enkä haluaisi heti uusia (turkoosia toisin tapetilla tuolle taustaseinälle, ja koristetyynyillä, ehkä jollain pienemmillä yksityiskohdilla)

Mitä olen sitten ajatellut makuuhuoneen parantamiseksi:
-päätyseinälle kaunis tapetti, jossa esim. isot kukkakuviot, ei liian psykedeelistä vaan harmoninen
-kauniit verhot esimerkiksi jotain tapetissa olevaa sävyä, ehkä jotain turkoosia, kerman väristä tai beigeä (mulla olisi kivaa kangastakin verhoja varten valmiina, kun vain saisi ommeltua, meillä ei ole ompelukonetta joten pitäisi tehdä se vaikka anoppilassa)
-kauniit ja pehmeät matot sängyn molemmille puolille, esimerkiksi sellaiset perusryijymatot beigenä tms. vaaleana
-yöpöydät tarvittaisiin
-kaksi pöytä- tai seinälamppua sängyn molemmin puolin tuomaan kivaa symmetriaa

Mitä mieltä olette suunnitelmista?

Kysymyksiä ja vastauksia

2010-10-11T17:42:00.005+03:00

Bisquitsin suomentama "meemi" eli tällainen blogista blogiin kiertävä kysely. :) Kuvituksena kuviani Ateenasta ja Santorinilta.

MINUSTA

Silmien väri: Siniharmaa.
Hiusten väri: Tuhkanvaalea / tummanvaalea / vaaleanruskea luonnonraidoilla (tää väri on vaikea määritellä, mut sellainen vähän maantienvärinen kuin esim. Jennifer Anistonilla tai Whitney Portilla)
Oikeakätinen vai vasenkätinen: Oikeakätinen.
Horoskooppimerkki: Leijona.
Jokin huono ominaisuus: Makeanhimo.
Jokin hyvä ominaisuus: Olen empaattinen.

SUOSIKEISTA

Väri: Kyllähän se turkoosi mahtaa olla.. :)
Karkki: Salmiakki ja suklaa. Voi, kiduttavaa ajatella karkkeja kun on laihdutuskuurilla! ;)
Juhlapyhä: Joulu!
Ruoka: Kukkakaalimuussi ja vuohenjuustobroileri, nam!
Bändi: -
Viikonpäivä: Perjantai, mies tulee silloin aina kotiin. :)

OLINPAIKASTA JA MUUSTA

Mitä ikkunastani näkyy: Vasemmalla olkkarin ikkunoista näkyy korkeita kuusia ja lumihiutaleiden leijailua maahan tällä hetkellä. <3>
Musiikki, jota soitan jatkuvasti: En osaa sanoa, radiota kuuntelen paljon :)
Mitä päälläni on juuri nyt:
Tummansiniset farkut ja punamustavalkoinen, pitkä ruutupaita/tunika, alla musta toppi. Sukat turkoosinvihreät, ei kyllä sovi asuun mutta kotiasun ollessa kyseessä ei haittaa.

OLENKO KOSKAAN...

...suudellut ventovierasta ihmistä? En.
...rikkonut lakia? Olen, pienissä jutuissa teininä (mm. matkustanut yli 18-vuotiaana lastenlipulla Lontoon metrossa).
...ollut televisiossa? En tietääkseni, kerran kyllä siskoani haastateltiin vieressäni, mutta minä en halunnut telkkariin kymmenen uutisiin joten liu'uin pois paikalta :)
...varastanut kaupasta? Olen, 5- tai 6-vuotiaana pienen purkkapötkön ja äiti pakotti viemään takaisin ja pyytämään anteeksi. Ei ole tullut sen jälkeen varasteltua, oli sen verran noloa ja mieleenjäävä kokemus :D
...toteuttanut unelman? Moniakin. :) Näistä esim. ulkomailla asuminen (x 3), vaihto-opiskelu, eräs uraunelmiin liittyvä iso unelma toteutettu oikeastaan 3 kertaa jo, naimisiin meneminen elämäni rakkauden kanssa yms. Toteuttamattomiin unelmiin kuuluu mm. lapsen saaminen, minkä ympärillä tämä blogi pyörii (ja mikä on kuitenkin vain pieni osa elämääni).
...satuttanut jotakuta? Olen.

JUURI NYT

Mieliala: Vähän apea, kun mies lähti taas viideksi päiväksi pois kotoa ja arki alkoi. Aika: 17:55
Huulipuna: En käytä koskaan huulipunaa.
Suunnitelma: Jatkaa laihduttamista sitkeästi :)

Anteeksi viimeaikainen blogini laiminlyöminen.. Tämä blogi on perustettu yhden aiheen ympärille ja niinpä kun asia ei niin paljon mielessä pyöri tai ei ole mitään uutta kerrottavaa asian tiimoilta, jää kirjoittelukin vähemmälle. Olen nyt keskittynyt painonpudotukseen ja terveelliseen elämään, johon olen saanut paljon lisämotivaatiota. Ja toiveeni on, että se helpottaa myös lapsensaamista, joten siinä mielessä se liittyy ehkä vähän tähän blogiinkin. :)

Kp 30/30

2010-09-30T08:18:00.002+03:00

Joo ei. :(

En ole raskaana, se tuli selvääkin selvemmäksi tyylipuhtaasta negasta, jonka tänä aamuna tein. Nyt vain sit odotellaan "tätiä" harmistunein mielin.

Tuntuu niin toivottomalta just nyt. Pitäisi varmaan pitää taukoa koko jutusta, olla ajattelematta koko asiaa (tätähän olen joka kuukausi yrittänyt ja onnistunut jotenkuten ainoastaan kierron alkupuolella). Syvä huokaus...

Kp 29/30

2010-09-29T17:25:00.003+03:00

Argh... Olo on sanoinkuvaamattoman kamala. Oksettaa ja särkee päätä kamalasti yhtä aikaa. Väsymystäkin on ollut monena päivänä ja tuntuu että mitkään unet eivät saa virkeiksi. Tänäänkin piti nukkua päiväunet. Jatkuvasti pitää rampata vessassa, mikä ei oo yhtään mun tapaista, ja nälkä tuntuu olevan ihan koko ajan (nyt tosin oksettaa niin paljon, että ajatus syömisestä ei houkuttele).

Ja testi näytti äsken ainakin negaa. :( Tosin omaa tyhmyyttänikin, kun tein sen iltapäivällä ja edellisestä vessakäynnistäkään ei ollut vielä kauan, mutta silti.. turhauttaa!

J0ko mulla on elämäni pahin migreenikohtaus tai sitten..?

Kp 26/30(?)

2010-09-26T13:49:00.002+03:00

Käytiin äsken miehen kanssa kävelemässä ulkona ihanassa syysauringon paisteessa, kivaa! Syksyn värit hehkuvat parhaimmillaan, tosin jotkut puut ovat jo lähes kokonaan lehtensä menettäneet.

Pikku hiljaa alkaa pientä jännitystä olla taas ilmassa, sellaista peruspiinailua. :) En tosin usko että on tärpännyt nytkään, mutta pari päivää sitten oli hetken ajan kumma kouraisu mahassa. Piti ihan mennä kaksin kerroin kivusta, jota kesti noin viisi minuuttia ja sitten se oli ohi.

On tää kyllä aikamoista tää vauvakuumeilu. :) Mitä tostakin nyt sit aattelis?

Huh huh...

2010-09-20T22:39:00.002+03:00

...tulipa tilattua valokuvia, mutta siinä meni melkein 7 tuntia aikaa.. :P Muistan nyt taas, miksi en jaksa usein tuohon urakkaan ryhtyä. Vaihtariajan kuvat ovat sellainen suo, jonka tarpominen vie kyllä aikaa ja voimia, mutta toki kauniita ja rakkaita muistoja tuli kirkkaasti mieleen kuvia selatessa. :) Extrafilmillä on nyt tämän kuun loppuun asti kuvat seitsemän senttiä kappale, joten piti käyttää tarjous ja siivota kuvia pois kovalevyltä tilaa viemästä. :)

Täällä on myös aikamoiset ovisoireilut, aina kipeistä ja aroista rinnoista, kuvotuksesta sekä mielihaluista selän jomotteluun. :P

Toivottavasti onni olisi myötä tässä kierrossa. En kyllä tässä vaiheessa osaa olla kovin toiveikas.

Pari uutta hankintaa

2010-09-18T15:02:00.004+03:00

Tässä uusi senkkimme olohuoneessamme.
Vielä kun pääsisi stereoista eroon... tai siis saisi ne eri paikkaan. Mies halusi laittaa ne tuohon. Minä olisin halunnut että senkin päällä olisi vain kauniita esineitä, kuten Kivi-tuikkuja.. Byääh. ;)

Tykätään kovasti tästä senkistä ja sen suomasta säilytystilasta!

Lampunjalka Pentik, varjostin Ikealta.

Sit ostettiin vielä tänään tällainen kaunis kattokruunu olohuoneeseen. :) Ensin aioin ostaa sen valkoisena, mutta oli kyllä hyvä päätös ostaa ruskea. Se jotenkin erottuu paremmin ja se valkoinen näytti lähitarkastelussa paljon huonommalta.

Tuosta tulee kivat heijastukset kattoon!
Valaisin löytyi Anttilasta alennettuun hintaan 24,95€.

Yllättävä löytö

2010-09-16T19:41:00.004+03:00

Työhuoneen pariovet

Tänään kaupungilla muuten vain ajellessamme (tai no, olimme matkalla Prismaan ruokaostoksille) päätimme käväistä yhdessä huonekaluliikkeessä ihan vain katselemassa. Yllätykseksemme sieltä löytyikin tällainen todella tilava ja simppelin tyylikäs senkki meidän olkkariin. :)

(kuvassa on mielestäni vähän huonot värit, livenä senkki näyttää paljon paremmalta)

Löytö tuntui sitäkin paremmalta, kun alennus oli noin huima. :)
Mahtavaa saada tuonne cd-levyt, paperit jne. piiloon.

Senkki tulee mahdollisesti tuota olohuoneen tehosteseinää vasten, joka on musta.

Miten se onkin usein niin, että kun ei varta vasten hae mitään, löytääkin ne parhaat jutut?

Sisustushaaveita

2010-09-13T20:12:00.010+03:00

Olemme pikku hiljaa saaneet asuntoamme jonkinlaiseen järjestykseen ja tavaroita paikoilleen, vaikka edelleen tarvitsemme lisää säilytystilaa (esim. työhuoneeseen lokerikon/lipaston tai jopa kaapin, sekä avohyllyjä, olohuoneeseen jossain vaiheessa vitriinikaapin jne.). Minulla on paljon opiskeluuni ja harrastuksiini liittyvää tavaraa, jotka tarvitsevat paljon tilaa, ja miehellä taas on lähinnä kaikkea mahdollista teknistä krääsää. :)

Olenkin katsellut ahkerasti Ikean sivuja ja muita sisustuskauppoja. Jyskissä, Sotkassa ja muutamassa muussa edullisemman linjan sisustuskaupoissa on tullut vierailtua melko paljon - tosin useimmiten olen poistunut tyhjin käsin, koska haluan harkita kaikki ostokset tarkkaan tai mies ei ole antanut lupaa tuhlata rahaa mielestään turhiin, minusta hurjan tarpeellisiin juttuihin. ;)

Ajattelin tehdä postauksen sisustushaaveistani, mitä kaikkea haluaisin kotiimme - joko täsmälleen saman tuotteen kuin keräämissäni kuvissa tai sitten vastaavan, samanhenkisen tuotteen.

On tietenkin selvää, että kerralla en voi näitä kaikkia saada (harmi kyllä, heh), mutta pikku hiljaa kohti tavoittelemaani tunnelmaa. :)

Eteinen

Ostimme jo eteiseen kaksi valkoista, puista kenkätelinettä sekä valkoisen naulakon, jossa on myös hattuhylly. Enää tarvittaisiin iso mielellään hopeakehyksinen peili (Jyskissä on ihan kiva vaihtoehto), mukava tuoli sekä lipasto, jonne saisi piilotettua asusteita ym. tarpeellista ja jota voisi käyttää sisään tullessa laskutasona esim. päivän postille.

Tämäntyyppinen kyltti voisi olla kiva lipaston päällä. :) Kyltti Amanda B.

Kodinhoitohuone

Kodinhoitohuoneeseen tarvitsisin lääkekaapin tai muun säilytysratkaisun kodin tarpeellisille lääkkeille. Nämä Amanda B:n korit ovat sieviä ja kävisivät hyvin tähän tarkoitukseen. :) Meillä on jo kodinhoitohuoneen lattialla punakirjavat räsymatot, joten nämä sopisivat niiden kanssa yhteen kauniisti.

Olohuone

Tykkäisin ehdottomasti eniten vaaleasävyisestä, rauhallisesta olohuoneesta, jossa olisi mukavia sohvia ja jossa olisi kiva oleskella ja seurustella perheen ja vieraiden kanssa. Alla oleva Ikean ideakuva on jo melko lähellä ihannettani, vaikka ehkä enemmän väriäkin voisi olla. :) Mutta tuo vaaleat sohvat, vaaleat kalusteet ja vaaleat verhot sekä kauniin ruskean sävyiset seinät kyllä puree minuun todella!

Tässä muutama muu olohuone, joista pitäisin

Tykkään siis aika klassisesta tyylistä. Asuessani Englannissa ihastuin englantilaiseen tyyliin, jossa sohvat ovat muhkeita ja mukavia. Olenkin haaveillut Ektorp-tyyppisestä sohvasta jo vuosia. Tämä sohva on tarkoitus hankkia heti kun budjetti sen sallii!Lisäksi tekisi tietenkin mieli saman sarjan
nojatuolia/nojatuoleja ja divaanikin olisi kiva.

Haluaisin olohuoneeseen lasiovellisen vitriinikaapin, jonne laittaisin kuvat kaikista rakkaista ihmisistä ja joitakin kauniita esineitä sekä valikoituja kirjoja (meillä on jo yksi iso kirjahylly työhuoneessa, joten kaikkia kirjoja siihen ei tarvitsisi ahtaa).

Olen usein ihastellut tätä vaaleaa, mutta näyttävää valaisinta.

Makuuhuone

Makuuhuoneessakin ihanteeni olisi valoisuus ja raikas vaaleus, mutta jotain väriäkin saisi olla, en ole ihan monokromian ystävä. :) Väriä voisi tuoda varsinkin seinällä olevilla tauluilla, koska rakastan taidetta.

Seinät saisivat olla muun väriset kuin valkoiset. Nykyisessä makuuhuoneessamme on vaalean kerman väriseksi maalatut seinät ja ne ovat kivan levollisen sävyiset. Haaveilen kuitenkin sängynpäätyseinän maalaamisesta tai tapetoimisesta. :)

Tämän sängyn olemme päättäneet ostaa heti Ikealle päästessämme. Meillä on tällä hetkellä vain kaksi runkopatjasänkyä eikä edes parisängyn petaria :( Niinpä sänkyjen väliin tulee raivostuttava rako. Joten parisänky todella tarvittaisiin!

Tässäpä sisustusunelmiani, mitä mieltä olette niistä? :)
Millaisia sisustushaaveita teillä on?
Kiinnostaako sisustusjutut ylipäätään?

Time for a little break...

2010-09-01T20:58:00.004+03:00

Nyt uuden kierron myötä on hyvä pitää pientä taukoa vauvakuumeilusta. Kierron loppuun on mukavan pitkä aika, välillä ehtii ajatella muutakin. ;) Tietenkään tämä vauvahaave ei ole ainoa päässäni pyörivä asia muutenkaan, mutta eniten sitä tulee pohdittua aina kierron lopussa, ja täällä blogissa jutut toki pyörii vauvahaaveilussa jo ihan siitä syystä, että tämä on siihen keskittyvä blogi.

On aika keskittyä uuden kodin laittoon ja opiskeluun välillä ja nauttia alkusyksyn heräilevistä väreistä! Teen varmaan silloin tällöin uuden postauksen, jos jotain asiaa tulee mieleen, mutta todennäköisesti aktiivisemmin postailen vasta tämän kuun loppupuolella. Siihen asti näkemiin! :)

Nauttikaa syksystä!

Kp 37/30

2010-09-01T12:32:00.004+03:00

Menkat loistaa poissaolollaan. :P

Kysyin neuvoa eräältä läheiseltä, jolla on kaksi lasta. Hän neuvoi odottamaan viikon vielä ja testaamaan uudestaan.

Mun kroppa on aina toiminut lähes kellon lailla. Mutta... Huh huh, pari päivää niin mulla on ollut elämäni ensimmäinen 40 päivän kierto!

EDIT: Joo, eipä tulekaan niin pitkää kiertoa. Taisi täti tulla kylään juuri.

Noup.

2010-08-31T15:29:00.003+03:00

Negahan se. Onneksi on ihan tyyni olo eikä mikään itkupotkuraivarifiilis. :/ Mutta harmittaa silti. Kyllä mä arvasinkin tän..

Toivottavasti oireet katoais! :( Mun kroppa on vissiin keskenmenosta vieläkin ihan sekaisin, vaikka luulin että kaikki on jo ok.

Mä haluaisin että menkat alkais vaikka heti huomenna, niin pääsis taas uuteen kiertoon. :/ Tästä kierrosta taitaa tulla ihan megapitkä.

Kp 36/30

2010-08-31T13:33:00.003+03:00

Söin juuri aamupuuroni (joo, puoli kahden aikaan...) ja ajattelin lähteä nyt ostamaan yhden testin. Tilasin sunnuntai-iltana Mammaksi.fi-sivulta 8 kpl puikkomallisia raskaustestejä ja niiden pitäisi tulla lähipäivinä. Odotin niitä jo täksi päiväksi ja pettymys oli toki kova kun niitä ei ollutkaan vielä postilaatikossa... Joten pakko käydä oman mielenrauhan takia apteekista yksi testi. Mielellään joku halpa. Ärsyttää tämä rahanmeno näihin testeihin.

Onneksi viime testistä on jo aikaa. Tein sen torstaina. Joten mahdollisuus siihen, että testitulos olisi muuttunut, on olemassa.

On silti vähän kumma olo, että ehkä mun menkka-aikataulu on vain sekaisin eikä raskausoireet oo todellisia. Vaikka kyllä se ajoittain aika todelliselta tuntuu, kun voi pahoin tai mahaa nippailee kipeästi.

Äh, kyllä mua vähän jännittää miten käy! Vaikea uskoa plussaan mutta toisaalta nega olisi aika masentava...

Kp 34/30

2010-08-29T18:42:00.005+03:00

Mun mielen on nyt vallannut epäilys, että ehkä mä vain kuuntelen omaa kroppaani liikaa ja kuvittelen oireet voimakkaammiksi kuin ovatkaan. Tänään ei oo ollut kamalan huono olokaan, vaikka sellainen pieni etomisolo tuli mm. autossa istuessa. Mut silti epäilyttää. Ei oo tänään edes kovasti jomotellut, vähän vain.

Mä putoan taas niin korkealta mahdollisen (viidennen!) negan myötä. Ja mua pelottaa tosi paljon, että testi näyttää edelleen negaa. En siksi ostanutkaan tänään testiä vielä. En kuitenkaan malttaisi olla tekemättä sitä. Yritän siirtää testin tekoa, niin että pettymys ei olisi niin kova. Se nega tuntuu aina niin toivottomalta, vaikka oonkin silloin heinäkuussa kerran-pari saanut positiivisen raskaustestin tehtyä. :/

Pelottaa. En uskalla ehkä vielä huomennakaan testata, mutta on ehkä ihan pakko, koska en pysty ajattelemaan mitään muuta. En usko, että pystyn ainakaan tiistaita pidemmäs odottamaan. Ja mitäs jos ne menkat vaan alkaakin huomenna tai muuten pian?

Mä omistaudun aina asioille ihan liikaa, ei kannattaisi. Kun vain osaisi tehdä jotain muuta kuin spekuloida, onko sitä vai eikö - raskaana siis!

P.S. Onneksi on Spotify. Aika kuluu paremmin, kun kuuntelee musiikkia silloin, kun minuutit tuntuu tunneilta! ;) Ja kyllähän täällä uudessa kodissa riittää tekemistä.

Hämmentävää

2010-08-28T10:55:00.002+03:00

Oireita on ollut vaikka kuinka paljon, mutta en ole saanut raskaustestiin plussaa. :P Nyt on kp 33/30 (?). Eli kolmisen päivää myöhässä normaaliaikataulusta nuo menkat. Tietenkin keskenmenolla on varmasti vaikutuksensa kiertoon, voihan olla että ovulaatio on tapahtunut myöhemmin kuin normaalisti. Mutta kyllä tää aika hermoja raastavaa on. :) Kun koko ajan tuntuu siltä, että menkat alkaa, mut ei mitään näykään, ja toisaalta testikin näyttää johdonmukaisesti negatiivista.

Henkisesti olen kyllä asennoitunut jo siihen, että kyllä se täti vielä ilmaantuu, vaikka myöhäinen vierailu tuleekin. Oireet vain saa ajattelemaan silti, että mitä jos sittenkin..?

Testi...

2010-08-24T15:56:00.003+03:00

...näyttää negaa. Jos ei täti kurvaa kylään parin päivän sisällä, niin uutta testiä kehiin. En ole onneksi kamalan pettynyt.

Oireet kyllä vähän hämmentää. Tänään on meinannut kaksi kertaa lentää laatta, ennen ruokaa iltapäivällä muuttotavaroita kantaessa, ja aamupuuro meinasi tulla yli laidan... Tätä on jatkunut n. viikon ajan.

Ollaan tosiaan muutettu n. 95-prosenttisesti. :) Täällä uudessa kodissa on tosi kiva olla! :)

Epämääräistä oloa

2010-08-18T21:44:00.004+03:00

Auts. Mun rintoihin oikeasti SATTUU. o___O Sillai jännästi tuikkii välillä tosi kipeästikin.

Niin ja on tässä muitakin oireentapaisia ollut. Noin viikon ajan mulla on ollut joinakin päivinä tai ehkä jopa joka päivä lievää ällötystä. Joskus on käynyt oksennuksenmaku suussa yhtäkkiä, ja tänäkin iltana oli varsin oksettava olo.

Tää on niin häröä, kun elimistössä voi olla edelleen muutenkin raskaushormonia - mutta rintojen arkuus oli kyllä viikon-pari jo poissa, ja nyt tuntuu olevan palaamassa.

En haluaisi olla liian optimistinen, mutta oireet on kovin tutun tuntuisia. ;) Tänään ei ole ollut oikein ruokahalua, aivan kuten plussausviikolla viimeksi... Hmm. Ja ihan kuin jomottelisi alaselkääkin. Vielä noin viikko epätietoisuutta.

Mut ei herätellä liikoja toiveita kuitenkaan, ajattelin vain kertoa. ;)

Ratkaisu

2010-08-16T16:27:00.003+03:00

Niin siinä sitten kävi, että saatiin se asunto. Tai saadaan. :) Laina on saatu, parin päivän sisällä on virallinen kaupanteko. Meidän toinen tarjous siis hyväksyttiin lauantaina.

Fiilis on tosi onnellinen. Olen jo mielessäni sisustanut suunnilleen koko kämpän. :) Maltan tuskin odottaa, että pääsemme muuttamaan! Kiitos teille kaikille tsempistä, se merkitsee paljon. <3>

Kuumetta ilmassa

2010-08-12T20:43:00.004+03:00

Välillä asuntoasioita. :)

Me nimittäin taidettiin löytää SE OIKEA! Käytiin keskiviikkona katsomassa ihanaa asuntoa, josta en uskalla vielä kertoa oikein mitään. :) Mehän ollaan siis katseltu asuntoja vaihtelevalla intensiteetillä n. puoli vuotta, ja toistaiseksi ei ole löytynyt sellaista, josta molemmilla olisi varma tunne, että tässä se on. Meidän oma koti.

Harvinaista kyllä, myös mies on innoissaan tästä, ja se on minusta kauhean kivaa. Yleensä se on mennyt niin, että minä olen innostunut jostain vanhastakin talosta, ja mies on muistutellut asunnon huonoista puolista, jotka minä olen innossani jättänyt huomiotta.

Huomenna mennään pankkiin ja toivotaan, ettei ne murskaa meidän pilvilinnoja ja suunnitelmia. Ollaan jo päätetty, miten iso terassi rakennetaan takapihalle, mihin huonekalut sijoitetaan, mä olen jo miettinyt olohuoneen maton väriä.. *pyörittelee silmiään innolleen*

Tuo asunto ois meille ihan täydellinen. Kunpa me saatais se. Pelottaa ihan, että jos ei saadakaan, joko lainaa tai että asunto napataan ennen meitä. Kauhistus!

Siksi aiotaankin soittaa aamulla välittäjälle meidän tarjous asunnosta rahoitusvarauksella. Eli jos rahoitusta ei saada, tarjous raukeaa. Iltapäivällä mennään yhdessä pankkiin. Minua jännittää jo nyt, mikä siellä on tuomio. Toivottakaa meille onnea!

Ajatuksia keskenmenon jälkeen

2010-08-03T21:38:00.004+03:00

Tänään, kun kävelin kaupasta kotiin, mielen valtasi vaimea kiukku - mun pitäisi nyt kärsiä pahoinvoinnista, olla onnellinen raskaana oleva. Syksyllä mun pitäisi ostaa uusi talvitakki, koska maha ei mahtuisi entiseen. Ja jouluna jättäisin graavilohen syömättä.. Mutta ei, minun raskaudestani ei ollut tarkoitettu syntymään elävää lasta. :(

Välillä on tuollaisia hetkiä, surua, masennusta ja kiukkuakin. Mutta muuten on mennyt nyt viikonloppuna ja alkuviikosta ihmeen hyvin. Miehen läsnäolo ja hänelle puhuminen auttoi suuresti, ja muiltakin saatu myötätunto merkitsi paljon. Iso merkitys henkisesti oli myös lääkärikäynnillä.

(Jälkeen päin tajuan, että ei ihmekään, että raskauteni oli niin vähäoireinen. Ei mulla ollut oikeaa pahoinvointia ollenkaan, vain pientä ällöttävää oloa pieninä hetkinä kerrallaan. Tiedän, että jos vielä tulen raskaaksi, huolestun heti, jos oireet eivät voimistu pian plussan jälkeen.

Nyt yritän pysyä poissa toisten odotuspäiväkirjoista ja -blogeista. Kyllähän se sattuu, jos huomaan että jollakin on raskaus samoilla viikoilla kuin mulla pitäisi olla. Vaikka tänään tajusin, etten enää edes tiedä, mikä rv mulla nyt olisi menossa. Varmaan 8 ja jotain, mutta ehkä hyvä etten tiedä. Auttaa paremmin unohtamaaan.

Tuntuu myös vähän siltä, että mustaan toisten mielen, jos menen kovasti kommentoimaan toisten juttuja, jotka itsekin vielä pelkäävät oman raskautensa puolesta. En tahdo olla pahanilmanlintu.)

Toisaalta olen lukenut mielenkiinnolla, että monet tulevat piankin keskenmenon jälkeen raskaaksi. Ja jotenkin tuntuu, että kaikkein parhaiten pääsisin tästä yli, jos tulisin pian raskaaksi uudelleen. Ja olisin siihen valmis, mielestäni. Mutta jää nähtäväksi, kuinka kauan seuraavaa plussaa joudumme odottamaan. Tekee mieli kyllä jatkaa yritystä ihan heti, kunhan vuoto on loppu! Ja on se jo 99,9%, enää tulee pientä tuhrua joka on enemmän valkovuotoa..

Mulla voisi olla ovis jo ensi viikolla. Hurjaa, koska keskenmenosta on niin vähän aikaa.

Toivon kyllä, että kroppa palaisi pian normaaliin kiertoon.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

2010-07-30T22:58:00.009+03:00

(niin hyvin kuin nyt voi olla näin ikävän asian ollessa kyseessä)

Mentiin miehen kanssa sairaalan päivystykseen.
Jouduttiin sellaiset mukavat 7 tuntia yhteensä viettämään tuolla sairaalalla.. ihan yksinkertaisten juttujen takia, mut nyt se on ohi. Eka siis 2 tuntia odotettiin lääkärille pääsyä, missä tehtiin alatutkimus, sit odotettiin toiselle lääkärille pääsyä erityissairaanhoidon puolella, käväistiin siellä, annettiin verinäytteet ja odotettiin vaihteeksi vielä jonkin verran, kunnes noin yhdeksän maissa pääsin sitten gynegologille ja ultraan. Ja olo oli oikeastaan vain helpottunut, kun kuulin että ei siellä kohdussa enää mitään ole, muuta kuin tavallista hieman paksumpi limakalvo. Ei ollut siis ainakaan kohdunulkoinen, mitä pelkäsin (ja vähän liikaakin panikoin ensikertalaisena kaikkea).

Naisgynegologi, jonka vastaanotolla viimeiseksi kävin, oli onneksi tosi ihana ja inhimillinen. Jäi jotenkin hyvä mieli jopa käynnistä, vaikka keskenmenosta onkin kyse. Muutenkin mun mieliala parani huimasti jo ihan siitä, kun sain halata miestä ja olla sen kans. On siis kaikki paljon paremmin. Asiat tuntuu paljon raskaammilta, jos niitä joutuu käsittelemään yksin.

Tosin ensi viikolla joudun olemaan pitkään erossa miehestä, se aikoo tehdä 10 päivää putkeen töitä, että meillä on sitten 4 päivää lomaa seuraavana viikonloppuna. Mutta sitten päästäänkin onneksi asuntomessuille Kuopioon, ja muutakin kivaa on tiedossa tuolla minilomalla. Asuntomessukäyntiä odotan kovasti, olemmehan pitkään haaveilleet omasta kodista.

Nyt on ihan valoisa olo. Eiköhän me vielä saada oma lapsi. Lääkärit onneksi moneen kertaan muistuttivat, ettei tämä keskenmeno tarkoita, etteikö seuraava raskaus sujuisi hyvin. Näillä viikoilla kesken menevissä raskauksissa syykin on yleensä isommat kehitysviat tai rakennevammat, koska näillä viikoilla elimet alkavat kehittyä. Sekin on tavallaan onni onnettomuudessa, että tämä raskaus meni kesken jo 8. viikolla. Muutamakin viikko lisää olisi lisännyt menetyksen tuskaa varmasti.

Osaan nyt siis ajatella jopa hieman positiivisesti tätä keskenmenoa, vaikka viime päivinä olenkin ollut todella maassa ja itkeskellyt jatkuvasti. Miehen pelkkä läsnäolokin auttaa valtavasti, ja hänen mutkaton mutta lohduttava suhtautumisensa asiaan on tosi kiva. Keskenmenon jälkeen raskaaksi tuleminen on kai monen mukaan jopa helpompaa, joten toivotaan meille pikaista plussaa. :)

Tunteita

2010-07-30T01:30:00.003+03:00

Oon kertonut keskenmenosta kahdelle kaverille ja siskolle. Siskon viesti oli ymmärtävä ja lohduttava, toisen kaverin myös tavallaan, toinen kaveri taas ei ole vastannut mitään. Ihmiset ei osaa suhtautua tällaiseen. Keskenmenot on kuitenkin niin tabu.

Nyt illalla tuli taas tosi alakuloinen, surullinen ja jopa vähän katkera olo. Itkettää.

Huomenna menen miehen kanssa sairaalalla käymään ja pyydän saada varmistuksen. En jaksa epävarmuutta, kun tuntuu että mistään ei voi 100% varmaksi itse tietää, onko kaikki tullut ulos ja kun joillakin on ollut runsaita vuotoja myös onnistuneessa raskaudessa. Oon kyllä itse varma, että keskenmeno tämä oli. Mutta haluan vain varmuuden. Neuvolaan soitosta ei ollut suurta apua. Jos oltaisiin varakkaampia, olisin mennyt yksityiselle.

Huomenna saan miehen syliä, pääsen kainaloon itkemään. Oon ollut yksin tän surun kanssa, vaikka olenkin lukenut monia vertaiskokemuksia ympäri nettiä. On helpottavaa saada mies tänne huomenna.

Oon niin pettynyt, sydän on särkynyt. Sattuu myös fyysisesti tämän henkisen kivun lisäksi. Musta tuntuu, että mä en pääse tästä ihan heti yli.

Palaa lähtöruutuun

2010-07-28T17:35:00.003+03:00

Rv 7+1. Aamulla oli jo maha tosi kipeä. Puolenpäivän maissa alkoi tuntua että jotain vuotaa ja menin vessaan. Pikkarit veressä. Voihkaisin ensin vain, että EI, ei...! Sit alkoi kyyneleet virrata ja nyt on silmät ihan turvoksissa kaikesta tän päivän itkusta.

Neuvolasta sanottiin, että ei tarvii mennä lääkäriin. Pahoittelivat keskenmenosta, mihin totesin, että eihän sille mitään voi, mutta (tässä kohtaa ääneni murtui) kyllähän se tosi pahalta tuntuu... Sitten sanoin hiljaa, että kiitos hei, ja suljin puhelimen.

Kovaan ääneen parkuminen peiton alla, kuin lapsena, helpotti jotenkin oudolla tavalla. Sellaista ikiaikaista itkua, elämäntuskaa, menetyksen riipaisevaa kipua.

Meille ei tulekaan maalisvauvaa. Musta ei tulekaan äitiä jo maaliskuussa, eikä J:stä isää. Elämä ei oo reilua.

Rv 6+3

2010-07-23T10:32:00.003+03:00

Olen nyt vähän laiminlyönyt tämän blogin päivittämistä, pahoittelut siitä! Olin viikon ajan reissussa kavereiden luona etelä-Suomessa, ja oli tosi kivaa. :) Onneksi pahoinvointia ei ole ollut ilmassa vielä..

Olo on tähän asti ollut aika loistava, onnellinen ja toiveikas. Oireina löytyy tavallisia juttuja: kova ruokahalu, väsymys (eilen piti ottaa 2-3 tunnin päiväunet ja sen jälkeen ihan muutaman tunnin päästä menin uudelleen nukkumaan ja nukuin 11 tuntia...), pientä mahan juilimista ajoittain, hengästymistä helpommin, arat rinnat ja niin edelleen. En ole käynyt enkä aio mennä alkuraskauden ultraan, joten vielä eletään tavallaan epätietoisuudessa, mutta toisaalta eiköhän pieni siellä kasva ihan kovaa vauhtia, kun vain pidän huolen itsestäni. Varmasti keskenmeno ilmoittelisi itsestään. Tietysti sitäkin välillä pelkää.

Mutta seitsemännellä viikolla mennään jo! :)

Toiveikasta odotusta

2010-07-13T14:31:00.006+03:00

Tähän mennessä - niin vähän aikaa kuin olen ollutkin raskaana vasta - raskaus on ollut toiveikasta, onnellista aikaa. Oireet eivät ole yllättäneet vielä pahasti. Mahaa juilii päivittäin muutamia kertoja, välillä on väsynyt olo (öisin tarvitsen kunnon unet!) ja muutaman kerran on hieman ällöttänyt, mutta esimerkiksi pahoinvoinnista ei voi vielä ollenkaan puhua. Odottelenkin sitä mielenkiinnolla... :) Rinnat ovat vähäsen arat, mutta eivät mitenkään superkipeät. Normaalimenkkoja kipeämmät silti, yhden kerran jopa aamulla sängystä nouseminen sattui rintoihin.

Pyrimme pitämään raskauden salassa ainakin jonkin aikaa. Nyt ei, hyvänen aika, olla edes viidennellä viikolla vielä! Tänään siis rv 4+5. Mutta siitä se pikku hiljaa etenee. Hartaasti toivomme, että pieni pysyisi matkassa ja kaikki sujuisi hyvin. Viime aikoina olen miettinyt paljon kaikkea, synnytyksestä vauvanhoitoon. Välillä epäilyttää, että minustako äiti!? Tunnen itseni välillä vielä niin lapselliseksi ja itsekkääksi, mutta toisaalta raskaana huomaa heti, miten sitä alkaa huolehtia omasta tulevasta pienokaisestaan. Monta kertaa olen pelännyt, että menkat alkavatkin, tai siis että menee kesken. Mutta mitään punaista ei onnekseni ole näkynyt. :)Ja toki myös entisten oireiden jatkuminen rauhoittaa mieltä.

Raskauden salaaminen on nyt jo vaikeaa. Tekisi niin mieli soittaa äidille ja kysyä neuvoa, tai siskolle. Ja kertoa kahdelle ystävälle, jotka tietävät, kuinka hartaasti toivon lasta. Mutta nyt ei vielä olla kovin turvallisilla vesillä. Olen menossa ystäväni luo kylään etelään, ja veikkaan kyllä että muutaman päivän vierailun aikana ystäväni saattaa arvata - etenkin jos pahoinvointi alkaa. :D Nyt onkin hyvä lähteä vielä reissuun, kun pahoinvointia ei ole ollut. Huominen 12 tunnin junamatka kyllä hirvittää, mitä jos voin pahoin!?

Marianne Taylor, suomalainen Lontoossa asuva valokuvaaja, on kuvannut yllä olevat ihanat kuvat. Kuvissa onkin hänen kotisivujensa osoite.

Ensimmäinen neuvola-aika on varattu elokuun puoleenväliin. Toivottavasti kaikki menee hyvin siihen asti! :)

Kp 30/30

2010-07-08T17:02:00.003+03:00

Tänä aamuna oli herätessä maha taas tuttuun tapaan kipeä ja selkääkin jomotti. Aavistelin että menkat varmaan sittenkin alkavat. Eivät kuitenkaan alkaneet aamupäivällä, enkä kestänyt epätietoisuutta ja asian ympärillä koko ajan pyöriviä ajatuksiani enää, joten polkaisin pyörällä apteekkiin ostamaan pari raskaustestiä. Apteekista tullessani tuntui, että testit polttelivat siellä laukussa. Pelkäsin sitä, että ne taas aiheuttaisivat vain pettymyksen. Mies oli sitä mieltä, etten tekisi testiä vaan odottaisin, mutta en mitenkään malttanut enää odottaa.

Kotona söin ensin ruoan ja odottelin, että olisi vessahätä. Sitten menin tekemään testiä. Mietin mielessäni, että typerää tehdä testi keskellä päivää eikä aamulla ja että taas kerran tulee nopeasti kontrolli-ikkunaan viiva ja toiseen ei sitten ollenkaan. Alkoi vähän raivostuttaa ja jätin testin valmistumaan sitä juuri vilkaisemattakaan ja menin suihkuun tunteitani ja ajatuksiani viilentämään. Kun tulin suihkusta, huomasin ällistyksekseni että vahvan kontrolliviivan viereen oli muodostunut pieni punertava haamuviiva. Kuitenkin selkeästi taustasta erottuva sellainen.

Olo oli epäuskoinen, uskomaton, sekava. Kädet tärisi, tärisee vähän vieläkin. Kävin katsomassa vauvafoorumilta toisten haamuviivoja ja vertasin niitä omaani - kyllä, haamusta se minunkin käynee. Sitten piti soittaa miehelle ja kertoa, että siitä saattaa ehkä tulla maaliskuussa isä. <3>

Meidän pieni juhannusihme. Hartaasti toivottu ja odotettu. Kun nyt vain jaksaisi pysyä matkassa mukana. Sitä toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Nöyrästi.

Plussatuulia kaikille sitä toivoville! :)

Jomottelua

2010-07-06T00:00:00.008+03:00

Piinaviikkojen aika taas. Tai viikon. Nyt enää yksikössä. :) Eikä ihan viikkoakaan menkkojen oletettuun alkamisajankohtaan.

Lauantaina sain ihmetellä pientä punertavaa vuotoa ja alaselän jomotusta. Olin myös melko väsynyt. Sunnuntaina ja tänään maanantainakin alaselkää on jomotellut ja tänään alavatsakin tuntui kipeältä eikä mulla oikein ollut ruokahalua. En halua liioitella näitä pieniä oireita, mutta pieniä toiveita on ilmassa kyllä nyt.

Täytyy vain yrittää rauhallisin mielin odottaa nelisen päivää. Sitten ne joko alkavat tai teen testin. Kovin kauan en varmasti malta odotella testin tekoakaan kuitenkaan, vaikka pyrin nykyään välttelemään turhaa testailua. :)

Oishan se tietysti niin ihanaa, jos ois tapahtunut pieni juhannusihme. <3>
Tuli muuten mieleen, että minulla on salainen haave. Jo joskus pienenä tyttönä haaveilin, että olisin itse kaksonen tai saisin joskus kaksoset. :) Luin mm. Sweet Valley High-kirjoja ala-asteella ja ne antoivat hauskan kuvan elämästä kaksosina. Toisaalta nykyään tietysti tajuan, että monikkovanhemmuus on toki rankempaa ja kaksosten odottaminen myös fyysisesti kuluttavampaa. Eikä meidän perintötekijät viittaa vähääkään siihen, että me voitaisiin saada kaksoset.

Kummallakaan ei ole lähisuvussa kaksosia, enkä edes kauempaa suvusta keksi yhtiäkään. Kaksosten saaminen on siis meille lähes kaikkien todennäköisyyksien vastaista. Silti - kaksosissa on jotain salaperäisen kiehtovaa, kenties siksi etten taida tuntea moniakaan kaksosia. On mielenkiintoista, että kaksoset kasvavat tiiviisti yhdessä jo äitinsä kohdusta alkaen, ja myöhemminkin heillä on yleensä erityinen side toisiinsa.

He kasvavat yhdessä ja oppivat joskus jopa oman kielen, jota muut eivät ymmärrä. Lisäksi vielä väitetään, että kaksonen voi esimerkiksi aistia tai kokea kipua kaksosensa puolesta, vaikkei tietäisi tämän olevan vaarassa. Toisaalta joskus kaksoset varmasti kärsivät siitä, miten vaikea muiden on tutustua heihin yksilöinä, ja voivat olla luonteiltaan hyvinkin erilaisia. Kaipa kaksosuus on kiinnostanut ihmisiä aina aikojen alusta asti, alkaen Raamatun Eesausta ja Jaakobista, jotka olivat kaksosveljet.

Minä en kerta kaikkiaan pysty vastustamaan kuvia, joissa on kaksosvauvoja! Mikä voisi olla suloisempaa? Laitanpa tähän siis muutamia suloisia kaksoskuvia.

Onko muilla ollut koskaan hassuja kaksostoiveita? ;)

Keskikesän juhlaa

2010-06-25T14:07:00.004+03:00

Käytiin miehen kanssa ottamassa jo varaslähtö juhannukseen. Oltiin yö miehen porukoiden mökillä. Illalla tulimme mökille melko myöhään, mutta saunottiin vielä ennen nukkumaan menoa. Sitten aamulla päätettiin taas lämmittää sauna, koska oli niin nihkeän hikinen olo mökissä nukuttuamme. Saunan jälkeen grillattiin ruokaa ja syötiin auringonpaisteessa mökin portailla grillattua lihaa, feta-vihersalaattia sekä aurinkosalaattia. Nam. :)

Ihanaa, kun etäsuhteilun hyvät puolet huomaa taas jonkin ajan toisesta erossa oltuaan: toinen tuntuu vielä viehättävämmältä ja rakkaammalta kuin oli muistanutkaan. Sitä ollaan kuin ihan vastarakastuneita. <3 Tuijotetaan toista silmiin, pusutellaan ja silitellään ihan muuten vain.

On mulla vain ihana mies.

Illalla ollaan varmaankin isommalla porukalla mökillä grillailemassa, syömässä hyvin ja nauttimassa kesästä.

>Hyvää ja rentouttavaa juhannusta kaikille, vietittepä sitä mökillä tai kaupungissa! :)

Kärsimättömyyttä

2010-06-23T23:43:00.004+03:00

Löysin uuden blogituttavuuden, Impatient Female-blogin, joka kertoo lapsettomuudesta mutta voi hyvin sopia myös jo jonkin aikaa vauvaa toivoneille/yrittäneille, joiden kohdalla ei ole kyse lapsettomuudesta (ainakaan vielä). Blogissa aihetta lähestytään kauniin kollaasimaisin kuvin, joihin on liitetty jokin englanninkielinen ajatus. Kannattaa käydä tutustumassa!

Jostain syystä samaistun tosi moniin blogin kuviin, vaikkei meillä ole vielä pitkästi takana tätä vauvahaaveilua...

Kuvat lainattu Impatient Female-blogista.

Pöh

2010-06-20T00:53:00.001+03:00

Höh... Huomasin just, että tän kierron ovis menee täysin hakoteille, mies nimittäin ei ole täällä. Juuri ehtii ovis loppua ennen kuin taas nähdään. Huokaus... Huonoa tuuria!

En yleensä ihmeemmin seuraile tuota kiertoa, mutta on ihan hyödyllistä tietää milloin seuraavat menkat alkavat, ja siinä samalla näkee oviksenkin ajankohdan.

Tällä menolla meillä ei oo ikinä omaa vauvaa. ;P

Tänään on tullut seurattua kuninkaallisia häitä ihan urakalla. Kyyneliäkin piti tietysti vuodattaa useampaankin kertaan. Niin romanttista, ja ihanaa nähdä, että Victoria ja Daniel ovat aidosti onnellisia ja rakastuneita. Awww.

Pieniä pettymyksiä... ja ISOJA yllätyksiä

2010-06-09T14:36:00.008+03:00

Uusi kierto alkoi taas. En ole raskaana. En vieläkään. :(

Yk 7 alkaa. On vähän toivoton olo jo välillä. Eilen olin ihan raivona menkoista, niiden aiheuttamasta kivusta ja kaiken kurjuudesta. Nyt on vähän tyynempi olo. Eihän tässä olla ihan puolta vuottakaan vielä toivottu, mutta silti se aika tuntuu pieneltä ikuisuudelta.

Toisaalta vauvapalstoja lukiessa huomaa, miten useimmat saavat kuitenkin lapsen aikanaan. Vaikka siihen sitten kuluisi 1-2 vuotta tms. Se jotenkin lohduttaa, kun lapsettomuudesta kärsineiden huomaa saaneen lapsen tai olevan raskaana (monilla kun on tickereitä eli aikajanoja, joista näkyy esim. raskausviikot). Eiköhän mekin vielä saada oma lapsi!

Silti ihan lähipiiri tuntuu olevan niin vauvoja täynnä, että melkein sattuu. Eräs ystävä meni naimisiin joulukuussa ja syksyllä heille syntyy jo vauva.. Ja sitten jotkut saavat yllätysvauvoja. Onpa lähiaikoina jopa eräs lähipiirin 48-vuotias tullut raskaaksi aivan yllättäen.. nimittäin oma äitini! :O

Uutinen löi aivan ällikällä. Olimme kaikki luulleet äidin vain vähän lihoneen, mutta kävi ilmi, että minä saankin syksyllä vielä pikkusisaruksen. Olisin kuvitellut saavani ennemmin itse lapsen kuin että äitini saisi vielä lapsen tuon ikäisenä. Eipä olisi äitikään uskonut tulevansa raskaaksi enää. Tilastollisestikin tuon ikäiset saavat lapsia hyvin harvoin. Tosin Ilta-Sanomissa oli muutama päivä sitten juttu (luin sitä pizzeriassa), jossa kerrottiin sen olevan yleistymään päin koko ajan. Nykyään yli 40-vuotiaat synnyttäjät ovat usein terveitä ja nuorekkaita, vaikka toki raskaus vanhempana on riskialttiimpi kuin parikymppisen raskaus.

Hurjaa, mutta tosi kivaakin toki. :) Ainakin voin sitten lievittää vauvankaipuutani hoitamalla pikkuista siskoa tai veljeä. Toivottavasti raskaus sujuu hyvin ja lapsi on terve, se tietenkin vähän huolettaa. Tähän asti on kaikki kuulemma ok, eikä ole sokeriarvotkaan koholla.

On tämä elämä vain ihmeellistä! Lapset ovat lahjoja, sen tässä tosiaan huomaa, kun elämä yllättää käänteillään. :)

Tämä pariskunta sai esikoisensa, kun nainen oli 48-vuotias (ilman hedelmöityshoitoja ihan luomusti). Englanninkielinen uutinen Birmingham Mailissa.

(Oma äitini on kyllä PALJON nuorekkaampi kuin tuo nainen, samoin isäni! :D Kummallakaan kun ei ole harmaita hiuksia tai paljoakaan ryppyjä vielä. Tuo kuvan pariskunta näyttää musta enemmän 60-vuotiailta kuin 5-kymppisiltä.)

Se, mitä tämä äitini yllätysuutinen sai minut pohtimaan, on, että
mikä on oikeastaan oikea aika saada lapsi?

Joillakin ihmisillä on siitä hyvinkin jyrkät mielipiteet. Minulla ei, mutta toki ihan biologisesti on riskittömintä saada lapsi "normaalin ikäisenä" eli n. 20-35-vuotiaana. En silti mene sanomaan, etteikö nainen voisi olla hyvä ja energinen äiti 50- tai 16-vuotiaana. Eri ihmisille eri ikä on se oikea ikä saada lapsi. Eikä sitä aina voi täysin suunnitella.

Tietenkin esim. 13-vuotias on liian lapsi äidiksi, ja esim. 60-vuotias taas epäilemättä liian vanha (ja jos joku tulee sen ikäisenä raskaaksi, kyse on yleensä nykyään hedelmöityshoidoilla aikaansaadusta raskaudesta). Moni on sitä mieltä, että on outoa, jos lapsen vanhemmat ovat eläkkeellä lapsen päästessä ripiltä. Minusta se ei ole mitenkään outoa. Nykyeläkeläiset eivät välttämättä ole vielä haudan partaalla, vaan voivat olla erittäin hyväkuntoisia ja energisiä. Ja kyllä minunkin vanhempieni nuorta ikää on usein koulussa ihmetelty. :) Minusta taas se oli kivaa, kun pienenä vanhemmat olivat vielä niin nuoria, aktiivisia ja huumorintajuisia. Vieläkin miehen vanhemmat aina toteavat minulle, jos aihetta sivutaan jotenkin, että "ovat ne sinun vanhempasi sitten nuoria!". :D

Mitä mieltä te olette? Mitä ajattelette, jos näette hiekkalaatikolla lapsensa kanssa 50-vuotiaan? Entä 16-vuotiaan?

Heissan,

2010-06-03T10:45:00.002+03:00

Toukokuu tuntui kuukautena pitkältä, ei kylläkään vauvahaaveiden takia (ne ovat olleet oikeastaan aika taka-alalla nyt, vaikka toivomme vauvaa ihan yhtä paljon kuin ennenkin). Oli vain niin paljon tekemistä. Minä tein kolmen viikon pätkätyön ja asuin sen ajan lapsuuskodissani, mies oli tuolloin n. 200 km:n päässä töissä. Nyt sitten olen n. viikon ollut miehen kanssa ja ollaan reissattu hieman ympäri Suomea lähinnä töistä johtuen. Välillä kyllä tuntuu, että ei täällä Suomessa välttämättä työnteko kannata.. Huokaus, juuri laskuja maksoimme. :/

Toisaalta työnäkymien osalta on valoa tunnelin päässä, mutta ei siitä sen enempää tältä erää (enkä muutenkaan kovin paljon noista jutuista täällä kerro, koska tämä blogi keskittyy vauvahaaveisiimme). :) Omalta osaltani loppukesä kulunee kesäopiskelun merkeissä. Opiskelu ympäri vuoden on kylläkin aika rasittavaa, mutta ainakin opinnot edistynevät pikku hiljaa, askel askeleelta.

Raskautumisasiat eivät ole oikeastaan olleet juurikaan mielessäni viime aikoina, kuten aiemmin jo mainitsin. En ole stressannut niistä vaan ihan muista jutuista, ja olemme edelleen melko luottavaisia siihen, että kyllä meille se vauva joskus tulee, jos on tullakseen. :) Luotamme luonnon hoitavan sen puolen, vaikka onkin "jo" 6. kierto menossa näitä toiveita. Elämämme on vielä melko tasaantumatonta ja sitä ajatellen on hyväkin, ettei pienokainen heti vuodenvaihteessa vielä ilmoitellut tulostaan. Ja viime aikoina olen ollut tosi tyytyväinen ja onnellinen tähänkin kahden olemiseen. :)

Kierto on nyt loppupuolellaan, joten eiköhän täällä pian näy jotain päivitystä taas. Tässä kuussa en ainakaan usko ollenkaan olevani raskaana. Edistystä entiseen ;)

Kesäkesäkesä

2010-05-15T13:16:00.004+03:00

Täällä nautitaan nyt näistä kesäisistä päivistä täysin siemauksin! Olemme miehen kotona ja aika kuluu lokoisasti aurinkoa ottaen. Mies rassaa nyt pihalla mönkijää ja käytiin aiemmin tänään pienellä moottoripyöräajelullakin.. Tuo oli vasta toinen kerta kun olin miehen kyydissä. Jollakin tavalla tuo moottoripyöräily on ihan kivaa, mutta mua pelottaa vähän liikaa enkä osaa rentoutua siinä pyörän selässä yhtään. :/ Ehkä mä joskus opin, en tiedä. Olisi tietysti ihan kivaa, jos tuosta tulisi meidän yhteinen harrastus, kun mies tykkää siitä niin paljon.

Mutta mä taidan lähteä taas tuonne lämpöön takapihalle shortsit jalassa ja miehen musta stetsoni päässä. :D

Kivaa.

Huoh.

2010-05-10T19:47:00.001+03:00

Ei pitäisi raportoida ja innostua aina niin kauheasti etukäteen, kun sitten täytyy raportoida myös tällaisia ikävämpiä juttuja... Eli menkkakivuissa täällä kärvistellään. :(

Kierto nro 6 alkoi.

Äitienpäivä

2010-05-09T11:36:00.002+03:00

Olisin salaa toivonut, että voisin tehdä positiivisen raskaustestin tänään äitienpäivänä, mutta minulla ei ole toista raskaustestiä (päivystävä apteekki on tänään peräti 15 km päässä) enkä muutenkaan usko olevani raskaana, vaikka menkat pari päivää myöhässä ovatkin. :/

Itse en ole kotona, vaikka haluaisinkin - lähetin kyllä äidilleni kortin ja äsken tekstiviestin. Siellä on osa perheestä oksennustaudissa, joten on ihan hyvä etten päässyt kotiin tällä kertaa..

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! :)

....

2010-05-08T09:18:00.002+03:00

Testasin tässä aamulla ja nega oli. Menkkoja odotellessa...

Nokka kohti uusia pettymyksiä! ;P

Turhia lupauksia ja kärsimättömyyttä

2010-05-05T23:58:00.001+03:00

Mä lupasin pyhästi itselleni olla toivomatta liikaa tässä kuussa. Mutta musta tuntuu, että käyn huomenna ostamassa raskaustestin. Kun on vain pakko saada tietää mahdollisimman pian.

2 päivää testaamiseen.

Piinaviikot

2010-04-28T22:47:00.003+03:00

No niin. Nyt minä taas kuvittelen kaikenlaista. Ainakin seuraavat oireet bongattu jo tälle viikolle (pyörittelen tässä kirjoittaessa silmiä itselleni)

-arat rinnat
-maha löysällä
-mielialojen vaihtelu (tai lähinnä synkistely, tbh)
-jatkuva nälkä
-lievä pahoinvointi
-väsymys
-paljon valkovuotoa
-turvotus
-maha löysällä
-kipeä selkä

(Kauhean intiimejä paljastuksia, mutta raskausjuttuihin kai liittyy tällaiset asiat aika olennaisesti :D)

Vaikka todellisuudessa järkeni sanoo, että mitään oireita ei voi olla vielä, vaikka olisinkin raskaana. Eli lienee joko kropan oikuttelua, luulosairautta tai menkkoja edeltäviä juttuja. Mielenkiinnolla odottelen tietenkin, ja päivät tuntuvat kuluvan tuskaisen hitaasti. Nyt on menossa kp 20. Vielä n. 9 pv kestettävä tätä epätietoisuutta...

Olen minä kyllä naurettava, ja kuulemma monet muutkin vauvakuumeiset naiset. Kun saatamme jopa kuvitella niin monenlaisia oireita, eikä mitään siltikään tapahdu. Täytyy kuitenkin sanoa, että silloin alkukeväästä, kun mulla alkoi 4 pv myöhässä menkat, oireet olivat aika lähellä näitä nyt havaittuja, eikä sen jälkeen ole yhtä voimakkaita oireita ollut kertaakaan. Olenkin ollut hiljaisesti mielessäni melko varma siitä, että kyllä minä hetken aikaa ehdin tuolloin raskaana olla, mutta se meni heti kesken.

Toivotaan plussatuulia kaikille!

Uuden äitiyspakkauksen sisältö

2010-04-23T11:10:00.005+03:00

Iltalehti kertoo uuden äitiyspakkauksen sisällön.

Kela on esitellyt Lapsimessuilla uuden äitiyspakkauksen. Pakkaus sisältää aiempien vuosien tapaan runsaasti tekstiilejä ja vauvan hoitotarvikkeita.
Uusi äitiyspakkaus on hieman ekologisempi kuin edeltäjänsä.
Uutta tämän vuoden pakkauksessa ovat kestoliivinsuojat. Viime vuonna kertakäyttövaippojen tilalle tuli kestovaippasetti. Tänä vuonna toinen kestovaipoista on vaihdettu all-in-one-käyttövalmiiseen vaippaan.
Perustuotteet ovat pysyneet samana. Pakkauksessa on muun muassa bodyja, potkuhousuja, oloasu, päähineitä, ulkohaalari, rukkaset, sukkia, kylpypyyhe, vuodevaatteet, sideharsoja, patja, suoja-alusta, ruokalappy, kylpylämpömittari, hiusharja, lelu, katselukirja, kynsisakset, voide, terveyssiteitä ja kondomeja.

Kokonaiskuva on se, että aika retromeininkiä, ja toisaalta taas neutraaleja sävyjä - harmaata ja vaaleanvihreää. En ole mikään suuri retrovärien ystävä ja oranssi ja keltainen varsinkin on värejä joistan en oikein tykkää, joten olen vähän pettynyt tähän äitiyspakkauksen värivalikoimaan. Joku semmoinen turkoosisävyinen äitiyspakkaus ois ihana. :)

Tämä harmaasävyinen haalari on ihan ok kyllä.

Tää taas ei yhtään! Aika ruman värinen asu.

Mitä mieltä te olette uudesta äitiyspakkauksesta?

Pieni huomio

2010-04-23T09:17:00.004+03:00

Minun torstai-iltainen viihdykkeeni on jo ainakin puoli vuotta ollut hääohjelmat eli peräkkäin esitettävät TV2:n Satuhäät sekä Subin Meidän Häät. Viime aikoina ohjelmat ovat kuitenkin alkaneet hieman ihmetyttää ja kyllästyttää. Tuntuu, että jokaisessa ohjelmassa hääpari on joku parikymppinen nuoripari, joilla on jo monta lasta ja ensimmäinen raskaus on alkanut ihan oho, hupsista-tyyppisesti. Ohjelmista on usein saanut sen kuvan, että parit eivät ole tulleet edes ajatelleeksi, että nainen saattaa tulla raskaaksi. Yhdelläkään parilla ei ole ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, tai että olisivat kertoneet pitkään toivoneensa raskautumista ja sitten olisi lopulta (edes muutamien kuukausien) päästä plussannut.

Olispa kaikki ihmiset yhtä hedelmällisiä. :/

Onko muut huomanneet tämän saman?

Sarjakuvia lapsettomuudesta ja raskauden toivomisesta

2010-04-22T22:25:00.003+03:00

Meinasin kaatua-sarjisblogi
Ihan mahtavia strippejä, koko tunteiden kirjo. Vaikka lapsettomuudesta ei voi vielä kohdallamme puhua, voin samaistua pettymykseen, joka tulee kun sitä ei olekaan raskaana, vaikka kuinka toivoisi.

Murheensa kaikilla:
Maailma mustavalkoinen-blogi

Kuvat lainattu yllä mainituista blogeista.

Kertokaas muitakin aiheeseen liittyviä sarjisblogeja, jos tiedätte! :)

Huoh.

2010-04-12T21:56:00.005+03:00

Viime viikko oli oikea epäonnen viikko. Alkuviikosta olin todella surullinen ja allapäin etäsuhteilusta, kun pääsiäisen pitkä viiden päivän loma oli ollut niin ihanan rento. Sitten alkoivat muut vaikeudet.

Unohdin mm. kännykän melkein viikoksi toiselle puolen Suomea ja sitten lopulta, kun sen sain, se sai vahingossa shokkihoitoa pyykinpesukoneessa eikä toiminut enää sen jälkeen. (Toki näille mun mokailuille ja kommelluksille voi nauraakin :) Ja jälkeenpäin niille on hauska naureskella.) Lisäksi mun junat myöhästeli järjestään tunnin ja unohtelin sovittuja tapaamisia ja tärkeän kokouksen, ja pahinta kaikessa, menkatkin alkoivat juuri ennen tenttiä ja 10 tunnin matkustamista. :/ Olin ihan raivona, turhautunut ja toisaalta surullinenkin.

Joten täällä ollaan edelleen samassa tilanteessa kuin aiemminkin. Onneksi tämä viikko sentään tuntuu alkaneen hyvin. Tänään aurinko paistoi ja mun oli helppo hymyillä kaikesta huolimatta. :)

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Wishing for...

2010-03-31T22:17:00.006+03:00

Netistä löytyy lukemattomia suloisia lasten kuvia. Lähipiirissä on vauvabuumi ja tuntuu, että Facebookin tilapäivityksissä ei muuta olekaan kuin vauva-asioita, ja huomenna menen kummityttöä tapaamaan. Hän on tosin jo hieman isompi kuin nämä kuvien lapset, mutta pikkusisko on melkein vauva vielä. Huokaus. On yhtä aikaa ihanaa mennä huomenna sinne lasten luo (rakastan lapsia, varsinkin tuttuja!), ja yhtä aikaa mielen täyttää haikeus - kunpa meillekin annettaisiin oma pikkuinen joku päivä.

Uskon, että kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu tarkoituksella. Jos meille on tarkoitettu oma lapsi tai lapsia, niin asiaa ei yhtään auta surra ja murehtia. Mutta toki sitä helposti tekee silti. No, nyt kyseessä on vain pieni haikeus, eihän meillä "yritystäkään" (en pidä tästä sanasta, koska lapset ovat lahjoja, ja inhoan sitä että jotkut puhuvat lasten "hankkimisesta" ikään kuin menisivät kauppaan ja ostaisivat jotain uutta tavaraa) ole kauhean monta kuukautta vielä takana.

Huomenna nähdään miehen kanssa taas viikon tauon jälkeen. Onhan se ollut jo vähän ikävä, vaikka olen ollut todella kiireinen koulujuttujen kanssa. Nyt on kuitenkin pääsiäisloma, nautitaan siitä! :)

Vauvojen silmistä kuvastuu puhdas viattomuus, ihmetys ja uteliaisuus maailman kaikkia ihmeitä kohtaan, ja lapsen nauru tai hymy on aina aito. What's not to love?

Osa-aikaista etäelämää

2010-03-22T18:02:00.003+02:00

Mies on nyt vielä varmaankin muutaman viikon ajan töissä toisella puolen Suomea. Tilanne ei ollut tietenkään varsinkaan mulle mitenkään mieluinen aluksi eikä ole nytkään, mutta hampaat irvessä tätäkin kestää. Mut enhän mä sen takia tuon miehen kanssa naimisiin mennyt, että asuttaisiin sitten eri puolilla Suomea. :/ No, työn takia on valmis uhrauksiinkin, jotta toimeen tultaisiin.

Kulta tulee keskiviikkona takaisin ja sitten on pari päivää yhdessäoloa (mulla tosin opiskelu vaikeuttaa sitä :P), kunnes miehen täytyy taas lähteä. Jos jotain hyvää on keksittävä etäsuhteilussa, niin ainakin miehen paluuta todella odottaa ja osaa arvostaa sitä, että hän on kotona.

Nyt ei onneksi ole kovin ikävä, ja viikonlopun vietto kavereiden kanssa sai ajan kulumaan paljon nopeammin kuin se olisi kulunut yksin täällä kotona ollessa. Eilen illalla oli silti aika kurja olo, itketti ihan ikävä. Miehen kanssa puhelimessa puhuminen onneksi vähän lohdutti, mutta siitä huolimatta minulla kului monta tuntia nukahtamiseen. Ei tää oo helppoo...

Toisaalta, jos nyt ois lapsia, niin tää ois ihan sietämätöntä, oisin suurimman osan ajasta lapsen yksinhuoltaja.. Joten parempi että tällanen elämänvaihe on nyt, eikä sitten. Sit kun meillä on lapsia, niin en kyllä suostu asumaan eri paikassa miehen kanssa!

Vääränlainen äitiys

2010-03-20T22:44:00.005+02:00

"Otto syntyi vammaisena alkoholisti-äidin takia:

Äiti, miksi teit tämän?
Otto ei ole kuten sinä ja minä. Hän ei voi koskaan kirjoittaa ylioppilaaksi, eikä kurkottaa kaupan ylähyllylle. Mutta antaa Oton kertoa. Äiti ja viina pilasivat hänen elämänsä."

Iltalehti

Tuli tosi surku Oton ja monien muiden FAS-lasten puolesta. Itsellä tuli heti mieleen muutama entinen koulukaveri, joilla oli Fas-piirteitä, kuten pienikokoisuus, pieni pää jne, ja lisäksi oli tiedossa myös heidän vanhempiensa alkoholiongelma. Lisäksi eräs sukulaisperheeni on sijaisperhe ja heillä on ollut myös FAS-lapsia sijaislapsina. Arvostan kovasti heidän työtään näiden lasten elämän parantamiseksi ja sitä, että he ovat ottaneet nämä uusiksi perheenjäseniksi.

"Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä
Suomessa on aika ajoin keskusteltu siitä, tulisiko lastensuojelulaki ulottaa koskemaan myös syntymätöntä lasta. Tämän perusteella esimerkiksi sikiön kemiallinen pahoinpitely nähtäisiin laittomana tilanteena johon voitaisiin puuttua myös ilman päihteitä käyttävän äidin tahtoa^[16]. Tällä hetkellä äidin sikiövauriota aiheuttavaa päihteidenkäyttöä ei ole ulotettu tahdonvastaisen hoidon indikaatioksi tai kriminalisoitu kuten esimerkiksi Norjassa."

On äärimmäisen surullista, että FAS-lasten äidit pilaavat oman lapsensa elämän jo sen lähtökuopissa. Minusta on myös väärin, ettei raskaana olevia päihdeäitejä laiteta Suomessa pakkohoitoon. Heidän ei pitäisi antaa vahingoittaa lastaan!

Asuntohaaveista...

2010-03-16T19:54:00.004+02:00

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei ainakaan vuoteen osteta asuntoa, koska miehen työasiat ovat vähän epäpysyviä.. Hän on siis vaihtanut jo kahdesti työpaikkaa lyhyen ajan sisällä, ja alalla työtilanne on vähän mitä on, hieman sesonkityyppistäkin. Puhumattakaan siitä, että minä olen vasta opiskelija..

Lisäksi ei olla ihan varmoja, pysytäänkö tässä osassa Suomea enää kovin kauaa. Haaveissa olisi muuttaa Itä-Suomeen, jonne molemmat tunnemme kuuluvamme henkisesti. :)

Muutenkin nyt tuntuu olevan aika hurja meno asuntomarkkinoilla. Tosi korkeilla hinnoilla myydään asuntoja, joista emme maksaisi läheskään niin paljon, ja asuntoja häviää yhdessä päivässä Etuovesta. Asuntoja myydään jo ennen ensinäyttöä. Tuntuu hullulta lähteä sellaiseen mukaan. Varsinkin, kun korkoprosentit jatkossa tulevat todennäköisesti nousemaan.

Ollaan puhuttu, että mahdollisesti tehdään vasta sitten oma talo eikä sitä ennen osteta omaa. :) Omasta talosta saisi ainakin 100% mieleisen, ja varmasti sen voi tehdä suht edullisestikin. Etenkin kun vertaa siihen, että nykyään myydään 70-80-luvunkin taloja 200 000 eurolla. Sillä rahalla rakentaisi jo oman, ainakin muualle kuin Etelä-Suomeen.

Että sellaista. :) Tällä hetkellä asia ei edes harmita, koska tarjontakin on niin huonoa täälläpäin.

Vesiperän veti

2010-03-12T15:21:00.003+02:00

Ei tärpännyt taaskaan. Huokaus. Menkat alkoivat eilen ja olenkin potenut sellaisia tuskia, että harvoin, vaikka aina menkat ovat runsauden lisäksi olleet minulla tosi kivuliaat ja monioireiset. Eilinen päivä meni pitkälti sängynpohjalla maaten ja mielessäni vaikeroiden. Onneksi mies sentään lohdutti ja huolehti että kaikki on hyvin. Rakas mieheni...

Olihan se pettymys taas. Olin jo toiveikas, kun oli ollut pahoinvointiakin, mutta ei se sitten sitä ollut. :/

Ei auta muu kuin yrittää olla jonkin aikaa taas ajattelematta koko raskaaksi tulemista. Mutta kyllä tää vaikeampaa on kuin olisin kuvitellut. Niin se vain on, että lapset ovat lahjoja, eivät itsestäänselvyyksiä.

Vauvabuumia ja -haaveita

2010-03-11T10:28:00.005+02:00

Olemme miehen kanssa anoppilassa muutaman päivän reissulla. Söin äsken aamiaiseksi puuroa ja mansikkakiisseliä, ja otin myös eilen tekemääni valkosuklaahyytelökakkua.. Ja nyt on kummallisen huono olo, melkein oksettaa. En halua mennä asioiden edelle, mutta kyllä tällaiset oireet omat aavistelunsa väkisinkin aiheuttavat.. Olisi kyllä ihanaa olla raskaana!

Lähipiirissäni on muutenkin melkoisia vauvabuumin merkkejä, sukuun on syntynyt tämän vuoden puolella jo kaksi suloista pienokaista ja miehenkin sukuun kaksi. Olen aivan myyty jo Facebookiin postattujen kuvien perusteella ja tunnen nenässäni vauvan ihon huumaavansuloisen tuoksun.. Haluaisin painaa nenäni vauvan hentoihin hiuksiin, tuntea pienenpienten sormien puristuksen ja vauvan kevyen painon käsivarsilla...

Haaveita. :)

Surullista

2010-03-02T10:10:00.006+02:00

Luin juuri kyyneleet silmissä Helsingin Sanomien jutun Kun elämä sammuu jo kohdussa. Niin surullista luettavaa.

Kuva: Kimmo Taskinen, HS.

Rentoa viikonloppuelämää

2010-02-27T22:05:00.001+02:00

Tällaiset kiireettömät lauantait ovat parasta, kun ne viettää rakkaan miehen seurassa. Mies tuli viime yönä töistä n. 4 tuntia myöhässä - hänen piti tulla noin yhden aikaan, mutta kello olikin jo n. 5 aamuyöllä, kun heräsin makuuhuoneen oven kolahdukseen ja sanoin unisena: "rakas... Paljonko kello on?" Mies ihmetteli siihen, miten aina herään hänen tuloonsa kellonajasta riippumatta. Jatkoimme unia, minä kuitenkin heräsin yhdeksältä ja annoin miehen nukkua yhteen.

Sen jälkeen olemmekin lauantaisiivonneet, nauttineet toistemme seurasta (krhm, sillä parhaalla mahdollisella tavalla... ;), saunoneet ja käyneet hakemassa lähipizzeriasta rullakebabin puoliksi. Mies katsoi suuresti fanittamansa Marja Tyrnin Putouksen finaalivoiton, pelaa nyt jotain rallipeliä ja minä seuraan olympialaisia, eli ei mitään erikoisempaa tänään ohjelmassa.

Mutta kylläpä osasi olla äsken mukavaa köllötellä sohvalla äsken, kiireettä ja hassutellen, toisiamme silitellen. Mieheni yksi parhaita puolia on se, että hän on hyväntuulinen ja helposti naurava, ja hän saa aina minut tosikonkin nauramaan, kun vitsailee ja on niin höhlä. ;) Meillä on lähes koko ajan jotain pientä läppää, nauramme itsellemme ja toisillemme. Viihdymme toistemme kanssa.

Tavallaan tällaisina päivinä miettii sitäkin, että meidän pitääkin nyt nauttia tästä rauhasta ja elämän huolettomuudesta. Jos meillä olisi pieni vauva ja olisimme vaikkapa lisäksi ostaneet talon, elämä ei olisi näin huoletonta, vaan vauva voisi valvottaa paljon öisin ja asunnon ostamiseen sitoutuminenkin lisäisi paineita valmistua jne. Vaikka vauvan aiheuttama elämänmuutos olisi suuri, olisi se ehdottomasti mieluinen, mutta en silti halua elää sitku-elämää. Nautin elämästä tässä ja nyt, ja saman asenteen haluan säilyttää sittenkin (jos?) kun meillä on lapsia.

Ovista kohti..

2010-02-20T23:37:00.002+02:00

Bloggauksen suhteen on ollut viime aikoina melko hiljaista. Ovista odotellessa.. no jaa, en mä halua kauhean "laskelmoivasti" raskaaksi tuloa yrittää, mutta toki pieni ääni takaraivossa sanookin oviksen aikaan, että nyt se on todennäköisintä. Nyt on kuitenkin ollut muutakin onneksi mielessä kuin pelkkä raskaaksi tulo, enkä ole stressannut asiasta yhtään.

Mutta toki pieni toivo elää, että tulisin tässä kierrossa raskaaksi. :) Toisaalta, lapsi tulee sitten kun on tullakseen, eikä siitä stressaaminen varmasti ainakaan auta asiaa.

A R G H !!!

2010-02-10T11:46:00.002+02:00

Mulla alkoi nyt sittenkin menkat. :(((((((( Neljä päivää myöhässä.

Harmittaa, ärsyttää, suorastaan raivostuttaa nuo pahuksen kuukautiset ja niiden mukanaan tuoma olotila.

Mä olin niin varma jo. Aioin tänään jo soitella aikaa neuvolaan. Että varmistettaisiin olenko raskaana.

Mutta tästä lähin mä en usko ennen kuin testit näyttää plussaa ja menkat on sen viikon myöhässä vähintään.

Hei kaikki,

2010-02-09T20:40:00.006+02:00

(sillä näköjään täällä on jo vierailijoita käynytkin)
tajusin tässä vaiheessa säätää kommentointiominaisuuksia sen verran, että nyt anonyymistikin voi kommentoida. Katsotaan, miten systeemi toimii. Jos tulee esim. spammia niin saatan joutua tiukentamaan kommentointia, mutta eiköhän kommentointi suju ihan hyvin. :) Olisi kivaa jos kommentoisitte! :)

Tein sitten tänään ClearBluen raskaustestin. Negatiivinen. Turhauttavaa! :) Mutta onneksi mieleni rauhoittui varsin paljon, kun kysyin siskoltani, jolla on kaksi lasta, että onko normaalia tällainen (raskausoireet selviä, kuukautiset myöhässä ja testitulos nega). Kuulemma on ihan normaalia, ja sisarenikin oli kärsinyt mainitsemistani oireista jo ennen plussaamista. Huh. :)

Näin ensikertalaiselle kaikki on niin uutta ja hämmentävää. Vieläkin jotenkin odotan että raskaudestani tulee virallisesti totta: tahdon kuulla sen lääkärin/hoitajan tms. suusta ja ennen kaikkea nähdä sen positiivisen testituloksen. Vieläkään en kunnolla tajua, että ei tässä enää voi olla kyse muusta kuin raskaudesta. Oloni on niin merkittävästi erilainen kuin ennen.

Tänään olen ollut tosi väsynyt. Miestäkin on ikävä, se on taas töissä.

Alun perin ajattelin vähän naiivisti (jo joskus vuosia sitten kamalien kuukautiskipujen kourissa naiseuttani kiroten), että sitten kun olen joskus hamassa tulevaisuudessa (niin minä silloin luulin) raskaana, niin ainakin siitä on se iso ilo ja helpotus, ettei ole ainakaan 9:ään kuukauteen menkkoja. No, nyt tajuan, että ei raskaana oleminenkaan helppoa ole. Koko ajan pissattaa, väsyttää, selkää särkee, on epämääräisen huono olo (mikä varmasti pahenee lähikuukausina, iik) ja niin edelleen. Ja tätä kestää varmaan useamman kuukauden ajan, siinä missä se menkkatuska oli osanani yleensä 1-2 päivän ajan. Asiat alkavat saada vähän mittakaavaa, heh.

Varsinkin, kun luin äsken Suomalaisen kirjakaupan alesta löytämääni Lasten kanssa-kirjaa - Odotusajasta murrosikään. Kyseessä on siis 700-sivuinen järkälemäinen teos, jonka on kirjoittanut ruotsalainen seksuaaliterapeutti ja viiden lapsen äiti Katerina Janouch. Olin onnekas, sillä pulitin opuksesta jotain kympin, ja sen lähtöhinta oli kolmenkympin luokkaa. Kirja on mielenkiintoisesti ja sujuvasti kirjoitettu, naista ja miestäkin ymmärtäen. Olen tähän mennessä edennyt sivulle 185, siihen kun vauva on syntynyt. :)

Synnytyksestä, joka on ehkä hieman pelottavakin asia, lukeminen on tällä hetkellä lähinnä tosi kiehtovaa ja jännittävää, ja aiheuttaa minussa suunnatonta ihmetystä ja kummastelua - miten naisvartalo pystyy siihen? Miten voi olla mahdollista, että yhtenä hetkenä naisella on vatsassaan vauva ja seuraavana päivänä hän pitelee sitä sylissään? Miten suurta iloa ja onnea tuoreet vanhemmat kokevatkaan saadessaan sen pienen ihmisen käsivarsilleen..

Tällä hetkellä janoan tietoa. Haluan lukea mahdollisimman paljon odotuksesta ja synnytyksestä, jotta teen kaiken oikein. Vielä synnytykseen on niin pitkä aika, että se tuntuu hieman kaukaiselta, ja siksi siitä lukeminen ei pelota. On siitä ennenkin selvitty, ja naiset ovat synnyttäneet maailman sivu. Kyllä minustakin vielä äiti tulee. :)

Tilannekatsaus

2010-02-09T09:54:00.001+02:00

Mä päivitän tätä blogia vähän liiankin paljon, mut piti vain kertoa, että täti on nyt kolme päivää myöhässä. Olo on aika hyvä, en just tällä hetkellä voi huonosti tai mitään. Ihmettelen vain, että me taidamme jo tänä vuonna saada oman pienokaisen.

Täytyy käydä tänään ostamassa uusi, eri merkkinen raskaustesti. Jospa siellä viimein plussa näkyisi.

Mitä jos sittenkin...?

2010-02-08T15:28:00.007+02:00

Täällä ollaan aika H. Moilasena nyt. Menkkojen piti alkaa lauantaina, mutta eivät alkaneetkaan. Vieläkin odotellaan. Tää on tosi outoa siksi, että mun menkat on olleet aina lähes kellontarkat, jo jostain 11-vuotiaasta lähtien. Ainakaan kymmeneen vuoteen ei ole jäänyt välistä yhtiäkään menkkoja ja menkkoihin liittyy aina sama kaava ja samat oireet: alkavat n. klo 07-10 välillä, runsaalla vuodolla ja siitä vähenemään päin, kestävät 5 päivää, alavatsa- ja selkäkivut kovia ja turvotusta ensimmäisenä parina päivänä. Olen tottunut säännöllisiin kuukautisiin ja nyt onkin ihan eri ääni kellossa.

Lauantai-iltana tunsin n. 5 minuutin ajan joskus ehkä yhdentoista aikaan illalla teräviä, viiltäviä kipuja alavatsassani. Ne olivat aivan eri tuntuisia kuin normaalit menkkojen alkamiseen liittyvät kivut, ne ikään kuin tuikkivat hetken aikaa vatsanpohjassa.. Eilen myös tuntui koko ajan, että nyt ne menkat alkavat. Oli jotenkin ihan sellainen olo, vatsa oli turvonnut ja hieman kipeä, selkääkin särki. Mutta ei merkkiäkään mistään punaisesta. Kummallista!

Hiukseni ovat todella rasvoittuvat, olleet ainakin n. viikon ajan. Täytyy näköjään pestä kerran päivässä hiukset, muuten saa katsella kamalaa liimalettiä. Finnejäkin on tullut tavallista enemmän. Noin viikon ajan on täytynyt jatkuvasti ravata vessassa, mikä on myös epätavallista minulle. Olen jopa öisin joutunut heräämään vessaan.

Yksi voimakkaimmista oireista on todella arat ja turvonneet rinnat. Kävin eilen Kappahlissa alusvaateostoksilla ja järkytyin, kun normaali kuppikokoni oli liian pieni.

Lisäksi minua vaivaa kamala makeanhimo, melkein joka päivä olen tuntenut lievää kuvotusta - mm. juustomunakas alkoi kuvottaa (vaikka olen aina pitänyt valtavasti paistetusta kananmunasta) ja hajuaisti tuntuu oudon herkältä. Yhtenä iltana esim. ihmettelin, miksi miehen hengitys tuoksui sitruunalta. Yhtenä viime päivänä on myös närästänyt (?!?) ja kerran tai pari pääni on ollut kipeä.

Vaikka olenkin tehnyt jo kolme negatiivista raskaustestiä (kaksi niistä kyllä turhan hätiköimällä etuajassa, kärsimättömyyttäni ;), niin joko olen täysin vainoharhainen tai sitten meillä tärppäsi jo. :) Se olisi tietysti mahtava juttu.

Minulla on vahva tunne siitä, että olisin raskaana. Hämmentävää kuitenkin, kun testit näyttävät negaa. Tällä hetkellä haluaisin asiaan vain mahdollisimman nopeasti selvyyden. Olipa se sitten menkkojen alkaminen tai plussa raskaustestissä. En kestä tätä hämmennystä ja epätietoisuutta enää.

Toiveikasta

2010-02-06T10:33:00.004+02:00

Minulla on sekä huonoja että huonoja uutisia. Nii-in. Asuntonäyttö tuli ja meni. Ja se olikin ihan hirveä murju, tunkkainen, tupakanhajuinen ja talosta olisi pitänyt remontoida ihan kaikki katosta tiiliseinien murtumien korjaamiseen.. Mutta pahinta oli todella pieni ja epäkäytännöllinen piha! Talo oli rakennettu käytännöllisesti katsoen naapurin pihalle. Huoh. Ne asuntohaaveet karahtivat pahasti karille, ja totesimme, että huonon tontin takia talosta ei tulisi edes laajalla remontilla kovin hyvää. Sääli, että talo oli ollut huonolla pidolla, koska pohjapiirustus oli kuitenkin ihan kehityskelpoinen, ja sijainti olisi ollut muuten hyvä.

Sitten toisiin huonoihin uutisiin. Olen tehnyt jo kaksi raskaustestiä, ja molemmista olen saanut negatiivisen testituloksen. (Tietenkin on olemassa mahdollisuus, etteivät menkat alakaan, mutta jotenkin en enää usko siihen.) Kyllä se pettymys tietenkin on. :/ Mutta toisaalta, olemme nuoria, juuri avioituneita ja kyllä meillä on aikaa. Mikään hengenhätä ei todellisuudessa ole, vaikka minulla onkin hyvin vahva halu tulla äidiksi ja miehellekin lapsen saaminen on pitkäaikainen haave. Mies on kuitenkin lohduttanut minua ja todennut, että minun täytyykin opiskella nyt reippaasti, jotta valmistuisin ajallaan. Se on niin totta, ja yritän ryhdistäytyä siinä asiassa. :) Vaikka en pidäkään lainkaan välttämättömänä sitä, että vauvaa varten olisi kaikki valmiina (talo, vakaa taloudellinen tilanne, vakituiset työt molemmilla jne.), niin kyllähän hänen elämälleen on paremmat edellytykset, jos opiskeluni ovat vähintäänkin loppusuoralla ja varsinkin jos olen jo oman alani töissä.

Kun tekee pariin kertaankin negatiivisen testin, niin alkaa väkisinkin hieman miettimään asioita. Mitä jos emme saa lasta alulle vuoteen? Entä jos siihen meneekin vaikka viisi vuotta? Voin vain kuvitella sen pettymyksen joka kuukausi, ja sen kuinka kipeä asiasta tulisi minulle. Täytyy myöntää, että itse ainakin olen sen verran naiivi, että kuvittelin aiemmin raskauden alkavan melkein itsestäänselvyytenä kuukauden-parin sisällä siitä, kun sillä on mahdollisuus alkaa. Lähipiirissäni vauvoja ei ole yleensä jouduttu odottelemaan kovin kauaa, vaan olen "hedelmällistä" sukua, jossa ei tule mieleen ketään lapsettomuudesta kärsinyttä. No, nyt ainakin tajuan, että ei se välttämättä menekään niin.

Mietin kyllä sitäkin, että mitä jos meistä jommalla kummalla olisi jokin vika tai syy, joka voisi aiheuttaa lapsettomuutta. Olemme perusterveitä, kummallakaan ei ole mitään sairautta, ja kuukautiseni ovat aina olleet hyvin säännölliset. Olen kuitenkin ylipainoinen ja toivon hartaasti, ettei se vaikeuta raskaaksi tulemista. Paino on ollut minulle aina pahimpia ongelmiani, vaikka se onkin jakaantunut tasaisesti joka puolelle vartaloani. Mieskin heitti, että mitä jos hän on joskus iskenyt strategiset paikkansa liian pahasti tai jotain.. Mutta en silti usko, että vielä tarvitsee alkaa tällaisia asioita edes miettimään. Olen vielä toiveikas ja uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet saada oma, ihana pienokaisemme vuoden 2011 puolella. :) Hope so!

Asuntonäyttöön

2010-02-04T09:55:00.003+02:00

Ostin eilen elämäni ensimmäisen raskaustestin, merkiltään First Signal. Totesin kuitenkin että muutama päivä täytyy odotella vielä ennen testin tekoa, jotta kierto on lopussa.

Tänään me menemme katsomaan sitä yhtä asuntoa. Toivottavasti välittäkä on mukava ja ennen kaikkea asunto lupaava! Odotan melko nuhjuista ulkokuorta, mutta jospa siellä olisi kuitenkin potentiaalia alla! :) Raportoin sitten näytön tuloksista tännekin.

Hajanaisia ajatuksia

2010-02-03T00:00:00.004+02:00

Vietin tänään mukavan illan yhden ystäväni kanssa. Oli mielenkiintoista jutella hänen kanssaan myös odotuksesta ja vauvoista, koska hän on ollut synnytysosastolla töissä. Tänään hän oli tavannut kaupungilla erään pariskunnan, joiden lapsen hän oli pessyt tämän synnyttyä. Nyt lapsi oli 1-vuotias. Aloin hieman kadehtia kätilöjä. :) Kuulosti tosi liikuttavalta, ja totesinkin, että upeaa työtä tuollainen, kun kohtaa ihmisiä noin tärkeässä tilanteessa.

Asuntoasioista sen verran, että pääsemme torstaina katsomaan asuntoa, jonka suhteen on toiveet korkealla. Kyseessä on ihan tavallinen 80-luvulla rakennettu kolmen makuuhuoneen omakotitalo, jonka hinta on pudonnut jo lupaavasti. Sijainti asunnossa on todella hyvä, mutta se vaatii melko paljon remontointia ja siinä on varmasti muitakin huonoja puolia - mutta silti toivon, että näytöstä tulee hyvä fiilis ja uskallamme marssia pankkia kohti.. Toisaalta en ole vieläkään varma, saammeko lainaa, olenhan minä vasta opiskelija.. Emme ole vielä kyselleet pankeista, mutta toivottavasti saisimme. Olisi ihanaa remontoida kesällä omaa taloa! Nyt jännätään siis sekä ekan kierroksen tuloksia että tulevaa asuntonäyttöä. :)

Vitsi, että mua jännittää, miten käy, kunhan raskaustestin teen. Huomenna voisin käydä sellaisen ostamassa. Toivottavasti siinä on sitten hyvät käyttöohjeet, koska en tunnetusti ole kovin käytännöllinen tapaus. Huh huh! Ensimmäinen raskaustestini ikinä.

Jännittäviä aikoja

2010-02-02T11:46:00.002+02:00

No niin. Nyt on kierto melkein lopussa. Totuuden hetket ovat pian käsillä. Jännittää!

Tällä hetkellä minulla on sellainen tunne, että tuskinpa odotan ihan vielä. Harvoilla kuitenkaan heti ensimmäisestä kierrosta tärppää. Jos olisin raskaana, niin se aiheuttaisi varmasti aikamoisen tunnemyrskyn.

Nyt odotellaan vielä joitakin päiviä.. :) Kutkuttavaa.

Innostuksenpuuskia

2010-01-27T11:29:00.000+02:00

Minä olen kova innostumaan erilaisista asioista. Innostus suorastaan roihahtaa, saattaa palaa hyvällä liekillä pitkäänkin (ja tällöin osaan todella omistautua asialleni) ja sitten lopahtaa. Esimerkkejä näistä lukuisista innostuksistani riittää: erilaiset nettisivut, harrastukset, häät, sisustaminen, kuntoilu, jokin dieetti, leipominen... Annan itseni innostua järkevissä puitteissa - niin että esimerkiksi koko asunto ei koe muodonmuutosta yhden päähänpiston takia tai että asiaan liittyvä shoppailu pysyy vielä riittävän maltillisena (nimimerkillä n. 50 eurolla leivontatarvikkeita, pursotusvälineitä ja elintarvikevärejä innostuksissaan tilannut). Innostuksen aiheeni ovat kuitenkin yleensä varsin harmittomia ja itseni tuntien tiedän niiden tasaantuvan kyllä aikanaan.

Viime aikoina, kuten on helppo arvata, olen ollut valtavan vauvakuumeen vallassa. Se on kyllä kytenyt pinnan alla jo pitemmän aikaa, mutta nyt on sitten mahdollisuus toteuttaa tuo lapsuudenaikainen haaveeni tulla äidiksi ja sekös minua ilahduttaa. ;) (Tämä ei tietenkään ole mikään parin kuukauden innostus, mutta yhtä paljon minä innostun siitäkin kuin vaikka joskus nuorempana posliininmaalauksesta tai swap-vihoista.)

Mutta on minulla toisenlainenkin kuume. Mieskin potee samaa kuumetta. Haluaisimme nimittäin oman kodin, mieluiten omakotitalon. Olemme molemmat kotoisin maalta ja asuneet omakotitaloissa lapsuutemme. Siksi se on meille ainoa luonteva asumismuoto. Kyllä minä pystyn kaupungissakin ja kerrostalossa asumaan, mutta on se vain eri asia, kun koti on ikioma ja sitä saa esim. remontoida siten kuin parhaaksi näkee. Mies kaipaa ympärilleen tilavan pihan, jossa puuhastella ja minäkin pidän tilasta, johon olenkin tottunut aina.

Ihanteellinen asunto meille olisi pienen matkan päässä kaupungista, mutta ei mielellään missään omakotilähiössäkään, vaan rauhallisemmassa paikassa. Minä olisin valmis hankkimaan huonokuntoisemmankin ja sitten remontoimaan yhdessä miehen kanssa, mies sanoo ettei hänellä ole aikaa remontoida, mutta enköhän saa hänet vielä ylipuhuttua, jos sopiva yksilö löytyy. :)

Sopiva koko kodille olisi 2-3 makuuhuonetta, ehkä 4 olisi jo liikaa. Sauna pitäisi olla tietenkin. Ja autotalli. Keittiö on myös tärkeä. Palvelut saisivat olla riittävän lähellä. Emme etsi ihan sitä Unelmien Täyttymystä vielä näin ensikodiksi, mutta kyllä sen säväyttää pitäisi!

My Ultimate Dream House™
Jokseenkin tällainen on se oikea unelmieni koti, mutta ehkä tämä
rakennetaan vasta sitten keski-iässä..

Olemme käyneet katsomassa ehkä viittä asuntoa nyt, kaikissa on ollut jotain hyvää ja osassa paljonkin, mutta hinta on hillinnyt tekemästä tarjousta. Nykyasunnot ovat ihan naurettavissa hinnoissa. Yhtäkin taloa oli Etuovi.comissa alennettu juuri yli 50 000€, mutta silti sen hinta pyöri edelleenkin siellä 300 000 euron kieppeillä, eikä kyse ole mistään Etelä-Suomesta edes. Huh puh. Mistä hatusta nuo hinnat oikein vedetään?

Täytyy jatkaa tarjolla olevien asuntojen silmällä pitämistä.. Katsotaan, katsotaan!

Uusi ulkoasu heti alkuun

2010-01-27T07:46:00.000+02:00

Löysin blogille uuden, söpön ulkoasun Deluxe Templates-sivulta.

1. kierto

2010-01-25T15:08:00.000+02:00

Ajatus siitä, että olisin tullut raskaaksi jo ensimmäisestä kuukautiskierrosta, oli kutkuttava - yhtä aikaa ihana ja pelottavakin. Minäkö raskaana - minustako äiti? Kun tunnen itseni edelleen ajoittain ihan kakaraksi. Toisaalta olen aina pitänyt kovasti lapsista ja niitä on lähipiirissäni päässyt hoitamaan, joten vauvat eivät ole minulle toisaalta ollenkaan vieras asia.

Se mikä pelottaa äitiydessä eniten on ehkä vastuu. Lapsen hyvinvoinnista on sitten vastuussa niin monin eri tavoin - hänelle haluaa antaa ja turvata onnellisen lapsuuden, ravinnon, rakkauden, turvallisen ympäristön, hyvän kasvatuksen. Koska minä olen opiskelija ja vain mieheni käy töissä tässä taloudessa, taloudellistakin puolta tulee mietittyä. Kaikesta huolimatta uskon siihen, että asiat järjestyvät ja että lasten saamiselle ei ole yhtä ainoaa oikeaa aikaa elämässä. Lapsille materia tai asunnon koko ei ole se hyvän lapsuuden mitta, vaan se, että heillä on turvallinen koti ja rakastavat vanhemmat. Se merkitsee lopulta eniten.

Olimme ehtineet antaa vauvalle tulomahdollisuuden vasta reilun viikon ajan, kun kävi ilmi, että en ole raskaana. Menkat siis alkoivat. Tuolloin olin melko hämmentynyt - toisaalta mielessä kävi pienenpienenpieni pettymys, toisaalta jopa helpotus. Kaikki olisi käynyt niin nopeasti, jos se olisi tapahtunut jo ensimmäisestä kierrosta. Olen toki toivonut lapsia jo pitkään - jo ennen miehen tapaamista, aivan kuten hänkin on aina halunnut lapsia - mutta konkreettisemmin vauvan tuloa odottaa vasta nyt, ja se vaatii paljon ajatukseen totuttelua. No, miehelleni sanoinkin, että jos alkaisimme heti odottaa vauvaa, niin on se hyvä, että siihen on jokaisella vähintään 9 kk aikaa sopeutua. :)