Pieni piltti on täällä!

Tulin torstaina synnärille raskausmyrkytysepäilyn takia, ja sain jäädä seurantaan viikonlopun ajaksi osastolle. Raskausmyrkytysoireina olivat vain lievät näköhäiriöt ja proteiini kahdella plussalla pissassa. Torstainen lääkärintutkimus aiheutti jo pieniä suppareita, mutta ne laantuivat jo alkuvaiheessa, mutta perjantainen tutkimus tuntui sitten nopeuttavan synnytyksen käynnistymistä. Sen jälkeen nimittäin alkoi jomotella selkää ja puolenyön maissa supparit alkoivat tuntua oikeasti jossain. Lapsivesi meni puoli kolmen maissa lauantaiaamuna. Viiden aikaan aamulla minulle laitettiin valmiiksi epiduraali ja yritettiin laittaa mm. valtimoon verenpainekatetria tms (en nyt muista oikeaa nimeä sille??), mutta se ei onnistunut. Pieleen meni valitettavasti epiduraalikin (aiheutti vain toisen jalan puutumisen ja täyden voimattomuuden pariksi tunniksi :( ), joten piti pärjätä synnytys pelkillä kahdella piikillä pakaraan (auttoivat jonkin verran, mutta eivät huomattavan paljoa) sekä ilokaasulla. Kuuden ja kahdeksan välillä pystyin nukahtamaankin, mutta sitten kivut pitivät jo hereillä. Mies tuli mukaan yhdeksältä aamulla ja jaksoi tsempata koko pitkän päivän siihen asti, kunnes vauva syntyi. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopulta meille syntyi suloinen pieni tyttövauva klo 19:15 lauantaina (24.9.2011). Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa 41+3 eli mentiin 10 päivää lasketun ajan yli.

Synnytys oli aika rankka kivunlievityksen puutteen takia, ja jossain vaiheessa iski epätoivo, kun epiduraali ei toiminut ja kivut olivat tosi kovat. Onneksi avautuminen lopulta eteni riittävästi ja päästiin ponnistamaan. Ponnistaminen oli kuitenkin vähemmän hirveä vaihe kuin avautumisvaiheen kivut. Vaikka kyllä meinasi voimat loppua tunnin aikana, mutta pusersin viimeisillä voimilla tytön ulos. Kätilöt ja mies kannustivat kyllä hienosti, itse vain olin aika pöllyissä ilokaasun ansiosta..

No mutta nyt voidaan jo oikein hyvin, sekä minä että tyttö. Minulle ei tullut muutamaa tikkiä kummempia sotamuistoja. Kivutkin onneksi unohtui nopeasti, kun palkinto urakasta oli niin ihana!

Kerrotaas vielä tytön mitat: paino 3825 g ja pituus 54 cm. Pitkä ja hoikka tyttö siis tuli meille! Enpä olisi ikinä arvannut, että tyttö olisi noin pitkä. Sukupuoli tiedettiinkin etukäteen. :) Hiusten väri vauvalla on melko vaalea ja molempien vanhempien näköä löytyy kasvoista. Varpaat on pitkät (ei todellakaan siis äitiinsä tullut, nimim. hassut pienet perunavarpaat tällä naisella :D ) ja jalkaterät myös pitkät ja kapeat. Minä mietin jo, että ties millainen hujoppi tuosta neitokaisesta tulee, on nimittäin tällä hetkellä yläkäyrän ylärajalla. :)

Hassuna - ehkä jonkun mielestä vähän äklönä - yksityiskohtana mainittakoon, että napanuora oli pituudeltaan hurjat metrin. Kätilöt tästä kovasti repivät huumoria. :D Napanuorahan on keskimäärin 50 cm pitkä, joten tuo on jo aika epätavallista.

Nyt opetellaan vauvanhoitoa, imetystä ym. Kotiin täältä sairaalasta pääsemme aikaisintaan huomenna. Vielä ei ole mitään syytä, miksi emme pääsisi. :)

Olen aivan rakastunut tuohon pikkuneitiin, vaikka ensihetket tuntuivat lähinnä hämmentäviltä ja epätodellisilta. Nyt osaan jo ajatella, että olen oikeasti äiti. Mutta silti tämä on jotenkin vielä hieman epätodellisen tuntuista, että olemme ihan oikea perhe. Ja että saimme noin ihanan pikkuisen!