Buzzador: Dove Nourishing Oil Care

Liityin muutamia kuukausia sitten Buzzadoriin eli aloin buzzaajaksi. :) Se tarkoittaa sitä, että saan ilmaiseksi testattavaksi erilaisia tuotteita sen mukaan, mitä kampanjoita Buzzadorilla on menossa ja mihin olen kiinnostunut itse osallistumaan. Itse liityin mukaan erityisesti kiinnostuneena testaamaan lastenruokia. Buzzador tekee kampanjoita mm. erilaisten lastenruokavalmistajien kanssa, ja muutenkin tuotteita voi saada testattavaksi ihan laidasta laitaan aina purukumista siivousaineisiin.

Ensimmäinen testaukseni kohde oli Doven Nourishing Oil Care-hoitoaine. Tämä tuli todella tarpeeseen, sillä melko vasta vauvan saaneena äitiyslomalaisena minulla ei ole kauheasti vauvanhoidolta liiennyt aikaa kauneudenhoidolle. ;) Hiuksetkin on leikattu viimeksi ennen vauvan syntymää, joten ne eivät ole missään parhaassa mahdollisessa kuosissa. Lisäksi talvisin hiukseni usein sähköistyvät, kun pitää liikkua tuolla pakkasessa ja ikävä kyllä en läheskään aina ehdi edes kuivata hiuksiani kunnolla ennen ulos menoa..

"Dove Nourishing Oil Care Express Supertehohoitoaine ravitsee hiuksiasi kolme kertaa enemmän kuin tavallinen hoitoaine. Tällä hoitoaineella on ainutlaatuinen kaksitehoinen vaikutus ja sen valko- ja kultaraitainen koostumus sisältää samalla sekä hoitoaineen että hiusnaamion. Kuivat ja pörröiset hiukset tulevat pehmeiksi ja kiiltäviksi ilman rasvaisuuden tuntua."

Doven hoitoaine osoittautui ehdottomasti kokeilemisen arvoiseksi tuotteeksi. Sen tuoksu on miellyttävä ja raikas ja ulkonäkö on kaksivärisyytensä ansiosta mielenkiintoinen. Pakkauskin on kivan ja ylellisen näköinen, mutta kuitenkaan hoitoaine ei ole kallista vaan sitä saa tavallisista kaupoista. Se on siis kuin luksusta edulliseen hintaan!

Tuotetta käytettyäni hiukset tuntuivat ihanan keveiltä ja puhtailta. Kun olin käynyt edellisenä päivänä suihkussa, hiukset näyttivät puhtailta vielä seuraavanakin päivänä, mikä omilla rasvoittuvilla hiuksillani on melko harvinaista. Hiukset eivät myöskään sähköistyneet. Käyttökokemus oli siis ehdottomasti positiivinen. Voin suositella tätä tuotetta muillekin! Nuo kuvan pienet pakkaukset onkin jaettu kavereille testattavaksi. :)

Jos kiinnostuit Buzzauksesta, lue lisää ja tule mukaan!

Vauvan ensimmäinen joulu

Meille tämä joulu on ensimmäinen joulu lapsiperheenä ja vauvalle tietenkin elämänsä ihan ensimmäinen joulu. Emme ole ostelleet tytölle joululahjoja, koska se tuntuu niin turhalta, kun vauva ei niistä mitään ymmärtäisi. Kuitenkin muutaman jutun, mitä olisimme muutenkin ostaneet vauvalle (seuraavan sopivan koon vaatteita ja Hello Kitty-huovan) aion kääriä joulupapereihin. Ihan vain omaksi iloksi. :)

Joulua emme vielä oikein osaisi tällä pienellä porukalla viettää, kun olemme tottuneet isoihin sukujouluihin. Niin tälläkin kertaa. Menemme viettämään joulua mieheni vanhemmille ja siellä ollaan aivan innoissaan siitä, että tänä vuonna joulunvietossa on mukana tuollainen ihana pieni tonttu. Ihastelijoita, paijaajia ja hoitajia vauvalle riittää.

Tällainen tyttö meillä asuu!

Meidän I-tyttö:
-tykkää pandakarhu-pehmolelusta, Liberon ampiaishelistimestä sekä punavalkoisesta Hello Kittystä, ja muutenkin on alkanut tykätä vähän kaikista leluista
-ei pahemmin välitä tutista
-on edelleen aika kova syömään
-on alkanut nauramaan ääneen <3
-yrittää sylissä makuuasennosta nousta istumaan, nostaa ylävartaloa siis siinä kovasti
-nukkuu yleensä hyvin: pisin unipätkä yöllä 4-6 tuntia. Nukahtaa n. klo 23 ja herää n. klo 04-06 välillä, syö ja jatkaa unia pari tuntia vielä, syö taas ja jatkaa vielä unia :D
-on kokonaan korvikeruokinnalla, koska imetys ei onnistunut
-puklailee välillä vähän turhan paljon
-kasvattaa alhaalle jo kahta alahammasta, jotka ovat melkein puhjenneet jo, mikä on itkettänyt tyttöä viime aikoina paljon
-tykkää katsella ulos
-rakastaa hymynaama-kuvaa hoitotason yllä
-on pari kertaa kiepsahtanut selältä mahalleen, mutta ei vielä tasaisella alustalla vaan esim. tyynyn päältä alaspäin, joten sitä ei ehkä ihan kääntymiseksi vielä lasketa :)
-tykkää, kun äiti laulaa hänelle
-2 kk mitat 6400 g ja 63 cm (neuvolatäti merkkasi 63,5 cm mutta minusta se oli vähän liikaa mitattu). Joka tapauksessa I on jäntevä ja pitkä tyttö!
-ei vielä osaa tarttua leluihin, mutta on jo löytänyt kätensä ja välillä katselee jo varpaitaan kiinnostuneesti
-on yleisesti ottaen melko tyytyväinen vauva ja ihan hymytyttö! <3

Heips,

yritän aktivoitua blogin kirjoittamisessa taas pitkästä aikaa. :) Arki on sujunut niin vauhdilla, että bloggaaminen on jäänyt, ja tytärkin täyttää pian jo 3 kk. Hurjaa, miten tämä aika kuluu!

Toivottavasti ehdin pian kertomaan kuulumisia täällä blogissa.

Vauva-arkea ja imetysvuodatusta

Tuntuu aivan uskomattomalta, että meillä on jo yli kuukauden ikäinen vauva! Tässä sitä taas istutaan syöttämässä vauvaa sohvalla, sekä vauva että miniläppäri saman ison sohvatyynyn päällä. Tietokoneen käyttö onnistuu joten kuten yhdelläkin kädellä, eikä taida mennä kauaa ennenkuin olen masteroinut yhdellä kädellä kirjoittamisen jalon taidon. ;)

Ensimmäinen kuukausi on mennyt todella nopeasti. Jälkeen päin ajatellen ensimmäiset pari viikkoa olivat aika rankat, monesta syystä - oman epävarmuuden äitinä, imettämisen alkuvaikeuksien, vauvan valtavan ruokahalun ja synnytyksestä vasta toipumassa olevan kroppani takia. Minua ei turhaan varoiteltu hormonien aiheuttamista mielialojen heittelyistä muutama päivä synnytyksen jälkeen. Minulla suurimmat tunnekuohut ovat liittyneet imetykseen.

Ennen synnytystä olin ajatellut, että (täys)imetän tietenkin vauvan vähintään puolivuotiaaksi. Suhtautumiseni imetykseen oli positiivinen. Tiesin ettei se välttämättä ole helppoa ja voi esimerkiksi sattua, mutta uskoin selviäväni ongelmista. Minulle tuli silti hieman järkytyksenä, että se oli ihan turkasen vaikeaa! Mun todella isot rinnat olivat yksi iso tekijä, ja lisäksi vauvalla oli aluksi huono imuote eikä maitoa tullut. Pyysin hoitajilta moneen otteeseen apua, itkienkin, ja sain onneksi asentovinkkejä ja käyttööni rintakumin. Meni kuitenkin varmaan kolme päivää synnytyksestä, ennen kuin sain minkäänlaisia onnistumisen kokemuksia imettämisestä. Vauva sai sairaalassa koko ajan jonkin verran lisämaitoa ja yhteen otteeseen oli jo vaarassa kuivua, kun oli saanut vähemmän lisämaitoa ja minulta tuli älyttömän vähän maitoa. :( Maito alkoi nousemaan vasta neljä päivää synnytyksestä, mutta meni kauan ennen kuin sitä tuli yhtään runsaammin.

Koin aluksi syyllisyyttä siitä, että jouduin antamaan vauvalle rintamaidon lisäksi äidinmaidonkorviketta, mutta pakkohan se oli, kun neiti saattoi syödä rintaa viisi tuntia putkeen ja itkeä edelleen nälkäänsä. Nyt ymmärrän tehneeni oikein, koska täytyyhän vauvan saada tarpeeksi ruokaa. Ja muutenkin tuntuu, että korvikkeen käyttöä pelätään nykyään ihan turhaan. Ihan hyvää ravintoa sekin on, ja tarkoin valvottua ja suunniteltua muistuttamaan mahdollisimman paljon sitä aitoa tavaraa. Täytyy muistaa, että aina äidinmaito ei riitä tiheistä imetyksistä huolimatta, ja että joskus se lapsentahtinen imetys on liian rankkaa äidille, jos se tarkoittaisi vauvan olemista syömässä rintaa aivan kellon ympäri, ja silti vauvan olemista nälissään.. Niin, että äiti imettää nälissään, janoisena, mieli mustana ja itku kurkussa... :S

Omalla kohdallani osittainen imetys on totuttelun jälkeen tuntunut hyvältä, vaikka ihanteellista olisikin jos voisi yölläkin vain työntää vauvalle sängyssä tissin suuhun ja nuokkua itse samalla, eikä tarvitsisi yölläkin nousta ja mennä olkkarin sohvalle imettämään tunnista kahteen, lämmittää välillä korviketta ja jatkuvasti keitellä ja pestä tuttipulloja ja rintakumeja.. Siis tarkoitan, että olen aika kateellinen kaikille niille äideille, joille imetys on helppoa ja vaivatonta. Niin ei omalla kohdallani edelleenkään ole, mutta muuten fiilikset ovat huomattavasti positiivisemmat kuin imetystaipaleen alussa. Tuolloin päätin, että yritän sinnikkäästi imettää ainakin kuukauden - nyt se kuukausi on kulunut enkä enää mieti milloin lopetan. :) Olen alkanut jopa tykätä näistä hetkistä, kun tyttö syö ja on tässä mun kainalossa, ihan äidin lähellä. Siihen tyttö usein torkahtaa tyytyväisenä.

Edelleen meidän tytöllä on aivan hurja ruokahalu ja hän on oikein kunnon tissitakiainen. Maitoa tulee jo tosi paljon ja silti tyttö tarvitsee usein imetyksen jälkeenkin reilusti korviketta tullakseen oikeasti kylläiseksi. Joka päivä on oikeastaan kolme eri imetysmaratonia - aamupäivän, iltapäivän ja illan maratoonit. Kolmesta tunnista kuuteen tuntiin syömistä, vartista puoleen tuntiin taukoja välissä. ;)

Yöllä tyttö nukkuu yleensä n. klo 23:sta tai kahdestatoista kolme-neljä tuntia, sitten puolesta tunnista puoleentoista tuntia imetystä, ja siitä lähtien heräilee kahden, korkeintaan kolmen tunnin välein syömään. Aamulla vauva onneksi välillä nukkuu niitä kahden tunnin pätkiä yli kymmeneen asti.

Kova ruokahalu on onneksi näkynyt myös kasvussa, joten turhaan en tyttöä koko ajan tankkaa. ;) Tytöllä on nyt kuukauden iässä painoa 5110 grammaa ja pituutta 57 cm. Syntyessä siis oli 3825 grammaa ja 54 cm.

Jaaha, neidillä on taas nälkä, kun heräsi rinnalle torkahtaneena. Eihän hän syönytkään vasta kuin 1,5 tuntia. ;)

Pieni piltti on täällä!

Tulin torstaina synnärille raskausmyrkytysepäilyn takia, ja sain jäädä seurantaan viikonlopun ajaksi osastolle. Raskausmyrkytysoireina olivat vain lievät näköhäiriöt ja proteiini kahdella plussalla pissassa. Torstainen lääkärintutkimus aiheutti jo pieniä suppareita, mutta ne laantuivat jo alkuvaiheessa, mutta perjantainen tutkimus tuntui sitten nopeuttavan synnytyksen käynnistymistä. Sen jälkeen nimittäin alkoi jomotella selkää ja puolenyön maissa supparit alkoivat tuntua oikeasti jossain. Lapsivesi meni puoli kolmen maissa lauantaiaamuna. Viiden aikaan aamulla minulle laitettiin valmiiksi epiduraali ja yritettiin laittaa mm. valtimoon verenpainekatetria tms (en nyt muista oikeaa nimeä sille??), mutta se ei onnistunut. Pieleen meni valitettavasti epiduraalikin (aiheutti vain toisen jalan puutumisen ja täyden voimattomuuden pariksi tunniksi :( ), joten piti pärjätä synnytys pelkillä kahdella piikillä pakaraan (auttoivat jonkin verran, mutta eivät huomattavan paljoa) sekä ilokaasulla. Kuuden ja kahdeksan välillä pystyin nukahtamaankin, mutta sitten kivut pitivät jo hereillä. Mies tuli mukaan yhdeksältä aamulla ja jaksoi tsempata koko pitkän päivän siihen asti, kunnes vauva syntyi. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopulta meille syntyi suloinen pieni tyttövauva klo 19:15 lauantaina (24.9.2011). Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa 41+3 eli mentiin 10 päivää lasketun ajan yli.

Synnytys oli aika rankka kivunlievityksen puutteen takia, ja jossain vaiheessa iski epätoivo, kun epiduraali ei toiminut ja kivut olivat tosi kovat. Onneksi avautuminen lopulta eteni riittävästi ja päästiin ponnistamaan. Ponnistaminen oli kuitenkin vähemmän hirveä vaihe kuin avautumisvaiheen kivut. Vaikka kyllä meinasi voimat loppua tunnin aikana, mutta pusersin viimeisillä voimilla tytön ulos. Kätilöt ja mies kannustivat kyllä hienosti, itse vain olin aika pöllyissä ilokaasun ansiosta..

No mutta nyt voidaan jo oikein hyvin, sekä minä että tyttö. Minulle ei tullut muutamaa tikkiä kummempia sotamuistoja. Kivutkin onneksi unohtui nopeasti, kun palkinto urakasta oli niin ihana!

Kerrotaas vielä tytön mitat: paino 3825 g ja pituus 54 cm. Pitkä ja hoikka tyttö siis tuli meille! Enpä olisi ikinä arvannut, että tyttö olisi noin pitkä. Sukupuoli tiedettiinkin etukäteen. :) Hiusten väri vauvalla on melko vaalea ja molempien vanhempien näköä löytyy kasvoista. Varpaat on pitkät (ei todellakaan siis äitiinsä tullut, nimim. hassut pienet perunavarpaat tällä naisella :D ) ja jalkaterät myös pitkät ja kapeat. Minä mietin jo, että ties millainen hujoppi tuosta neitokaisesta tulee, on nimittäin tällä hetkellä yläkäyrän ylärajalla. :)

Hassuna - ehkä jonkun mielestä vähän äklönä - yksityiskohtana mainittakoon, että napanuora oli pituudeltaan hurjat metrin. Kätilöt tästä kovasti repivät huumoria. :D Napanuorahan on keskimäärin 50 cm pitkä, joten tuo on jo aika epätavallista.

Nyt opetellaan vauvanhoitoa, imetystä ym. Kotiin täältä sairaalasta pääsemme aikaisintaan huomenna. Vielä ei ole mitään syytä, miksi emme pääsisi. :)

Olen aivan rakastunut tuohon pikkuneitiin, vaikka ensihetket tuntuivat lähinnä hämmentäviltä ja epätodellisilta. Nyt osaan jo ajatella, että olen oikeasti äiti. Mutta silti tämä on jotenkin vielä hieman epätodellisen tuntuista, että olemme ihan oikea perhe. Ja että saimme noin ihanan pikkuisen!

Rv 40+2

En ole synnärillä vieläkään. Alkaa jo melko lailla turhauttaa tämä odotus. Olo on sinänsä hyvä, vähän liiankin. Mihinkään ei koske, paitsi että maha on raskas kantaa ja ISO. Viimeksi perjantaina pääsin ultraan ja siellä arvioitiin että masussa olisi kolmi- ja puolikiloinen vauveli. Jospa ei sen isompi tosiaan olisi, koska näin ensikertalaisena synnyttäjänä vauvan iso koko pelottaa.

Toissapäivänä neuvolassa arveltiin, että mulla ei menisi enää monta päivää, kun vauva on jo niin alhaalla. Mutta alkaa jo toivo mennä itsellä, että tänä viikonloppuna synnyttäisin. : / Kun ei ole kerta kaikkiaan mitään oireita, ei mitään...

Tänään ajattelin pitää kunnon touhuilu- ja reippailupäivän. Tarttua imuriin pitkästä aikaa (mies on imuroinut jo monen kuukauden ajan, kun minä niin väsyn siitäkin ja selkä tulee kipeäksi), siivota, järjestellä, viedä loput pestyt vauvanvaatteet vauvan vaatekaappiin jne. Ajattelinpa leipoa omenapiirakankin näin ihanan syksyn kunniaksi ja vähän myös vierasvara-ajatuksella. Sitten vauvan synnyttyä on varmaan kuitenkin vauvan katsojia tulossa käymään, niin olisi mukavaa jos olisi pakastimessa jotain.

Toivotaan, että tämä päivä saisi jotain aikaan! Alan kyllä henkisesti jo valmistautua siihen, että synnytys joudutaan lopulta käynnistelemään :(